Lukemisesta ja lukusuosituksista

Kun tällaisen otsikon kirjoittaa blogiin, yleensä odotuksena on, että nyt tulee sitä lukuintohimopaasausta. Sellaista, jossa kirjoja luetaan piknikillä jossain puistossa viinilasin kanssa. Ja joka luetun lauseen jälkeen mumistaan jotain siihen suuntaan, että nyt tuli sellainen oivallus, että oksat pois. Tai nautitaan kirjan keveydestä! Ahhh!

 

Minä lukijana

Minun kohdallani. Ei sinne päinkään. Lukeminen on minulle todella haastavaa. Luulin yläkoulussa, että se johtui siitä, kun sain arvonnassa luettavaksi kirjaksi Juhani Ahon Rautatien. Kyllähän sekin porukka sinne radanvarteen pääsi, minulla kesti ajallisesti varmaan tuplat siihen verrattuna, että pääsin kirjassa sinne asti.

Minun on haastavaa pysyä paikoillani ja lukea fyysistä kirjaa. Tarvitsen oman tilan, täydellisen rauhan ja hyvin taukoja. Muistiinpanovälineet, alleviivaustusseja ja 95 prosenttisen vireystilan. Saan kirjat luettua, mutta fyysisiä kirjoja menee paljon vähemmän. Ja mitään kaunokirjallista todella harvoin, viimeksi Dan Brownia.

Lukemisesta huudellaan todella paljon. Inhoan sellaista lukukilpailusuoritusmeininkiä ja jatkuvaa oppimisen ja lukemisen parittamista. Lukunopeudesta meuhkataan paljon myös. Unohdetaan, että oppia voi ihan muulla tavalla — lukeminen ja opiskelu ei ole sama asia.

 

Opi miten opit!

Ennen opittiin tarinoiden kautta. Sitten tarinat laitettiin kirjoihin. Nykyään niitä voidaan laittaa myös ääneksi tai liikkuvaksi kuvaksi. Ja kun oppimisesta puhutaan, niin kirjallisuudessakin on paljon tavaraa, jonka voisi rinnastaa tositv-sarjojen opetusmateriaaliksi. Kannattaako niitä lukunopeuden kustannuksella lukea? Ottamatta kantaa siihen, että hauskaa ja kivaakin on välillä hyvä olla.

Katsomalla oppii katsomaan, lukemalla lukemaan ja opiskelemalla oppii. Golf on elämä pienoskoossa — kaikki ongelmat ja onnistumiset kasvattaa. Silti en sitä kellekään tuputa ainoana viisautena. Jos golfin peluussa, urheilussa tai lukemisessa ei ole henki sisällä — in spiritus, inspiraatio — niin saadaan niitä ikävämpiä tarinoita ja elinikäisiä kieltäytymisiä tuputustilanteissa.

lukemisen tekniikka

 

 

Lukemisen tekniikkaa

Se mitä tässä sateisen lokakuun keskellä ajattelen lukemisesta muotoutuu paljolti kiitollisuuteen äänikirjoista, vanhojen kirjojen painottamiseen ja kolmen kirjan tekniikkaan.

Jos voin valita äänikirjan ja kirjan väliltä, otan usein äänikirjan ja kuuntelen sen tehdessäni jotain. Kävellessäni, ajaessani, harjoitellessani, salilla tai mitä vaan. Sama koskee puheluita, luentoja tai vaikka ihan vain mietiskelyä. Minua alkaa hermostuttaa tai väsyttää ja keskittyminen horjuu, jos joudun olemaan paikoillani esimerkiksi puhelimeen puhuessani. Ja se on aivan okei. Iltaisin väsyttäminen toimii hyvänä nukuttajana. Päivällä se on vaikeaa. Yliopiston luentojen oppimistulokseni olisivat karkeasti arvioiden kasvaneet kolmanneksella, jos ei olisi ollut pakko istua paikoillaan. Kerran otin foam rollerin mukaan parinkymmenen hengen luennolle ja tein siinä lihashuollot samalla. Harvalta luennolta muistan yhtä paljon. Eikä ollut mitenkään erityisen kiinnostava aihe. Mutta kun ei niin voi tehdä!

Voi. Jos pystyy maksamaan sen tunnehinnan, mitä siitä seuraa. Ei monikaan sitä enää muistele.

 

Ei uutta vaan uudestaan

Uusia kirjoja tulee jatkuvasti. Siinä taas yksi ankeuttajan masennuksen aihe. Kun kaikkia ei kerkeä millään lukemaan. Et ehdikään. Et koskaan saa tehtävälistoja, lukulistoja tai katselulistoja kiinni. Et varmasti. Voit joko masentua siitä tai ajatella, että onpa kiva, kun maailma on näin hyviä kirjoja minullekin suonut luettavaksi.

The worst thing about new books is that they keep us from reading the old ones.

John Wooden, koripallovalmentajalegenda

 

Jos antaisin vinkin nuorelle lukijalle, joka on kiinnostunut jostakin tietystä aiheesta, olisi vinkki vähän samanlainen kuin varallisuuden allokoinnin prosenttisääntö. Prosenttisääntö menee varallisuudessa niin, että 100 miinus oma ikä kertoo sinulle, kuinka paljon rahaa voi sijoittaa osakemarkkinoille. Olen 26-vuotias, joten 100 – 26 = 74 prosenttia varallisuudestani voisi olla sijoitettuna osakemarkkinoille. 26 prosenttia voisi olla vakaammissa tuotteissa kiinni. Asunnot, taide, arvoesineet ja niin edelleen. Ei ollut tämä sijoitusvinkki sitten.

Jos samaa suhdetta käyttäisi niin, että 100 miinus oma ikä -laskun tulos kertoisi, missä suhteessa kannattaisi lukea vanhoja kirjoja verrattuna uusiin, niin tulisi kyllä mielettömän viisas nuori joku päivä. Ja kun muistaisi vielä:

Ei aina uutta, vaan uudestaan!

Jari Sarasvuo

 

Kolmen kirjan tekniikan omaksuin, koska näin saa varmasti laajemman kuvan aiheesta. Kolmelta näkökulmalta. Niitä kun on aina useampia. Esimerkiksi sinun, minun ja se oikea, jota kohti pyritään. Ja lukemalla kolme kirjaa, on lukenut enemmän kuin noin 90 prosenttia väestöstä tästä aiheesta. Sekin on aika hyvin jo.

Taas on sellainen olo, että vielä voisi kirjoittaa vaikka kuinka. Kaikki ei tullut kerrotuksi. Kaikki kirjat ja aihealueet eivät tulleet listalle. Otin 15 minuuttia aikaa ja etsin eri otsikoiden alle kirjoja. Ja lopetin siihen. Listan löydät seuraavan kappaleen ja kuvan jälkeen. 

Aina ei tarvitse yrittääkään antaa kaikkea kerralla. Sopivasti sopivassa tahdissa. Lisää tästäkin joskus myöhemmin, koska täydellinen täydessä mitassaan voi olla liian valmiiksi pureskeltua ja tylsää.

lukeminen oppiminen


Kolme ALL-TIME suosikkia

Robert Kiyosaki – Rich Dad Poor Dad
Paolo Coelho – Alkemisti
Matthew McConaughey – Greenlights



Neuvottelutaidot

Juhana Torkki – Uusi nevotteluvalta
Roger Fisher ja William Ury – Getting to Yes
Chris Voss – Never Split the Difference



Elämästä ja ihmisestä


Yuval Noah Harari – Homo Deus
Jordan B. Peterson – 12 elämänohjetta
John Gray – Mens Are from Mars, Women Are from Venus


Ihmisenä olemisesta


Henri Hyppönen – Pelon hinta
Hector Garcia ja Francesc Miralles – Ikigai: Pitkän ja onnellisen elämän salaisuus japanilaisittain
Tommy Hellsten – Saat sen mistä luovut



Ajattelusta


Lauri Järvilehto – Upeaa työtä! tai Tee itsestäsi mestariajattelija
Saku Tuominen – Kaikki on hyvin huolimatta siitä, miten kaikki on

Mark Manson – Kuinka olla piittaamatta p*skaakaan



Tavoista


James Clear – Atomic habits / Pura rutiinit atomeiksi
Hal Elrod – Morning Miracle
Tim Ferriss – Tools of Titans



Johtamisesta


Saska Saarikoski – Dettman ja johtamisen taito
Alf Rehn – Johtajuuden ristiriidat
Risto Siilasmaa – Paranoidi optimisti



Politiikka


Pertti J. Rosila – Arkadianmäen kirstunvartija
Karo Hämäläinen – Alex
Timo Soini – Peruspomo



Elämänkerrat


Elon Musk
Jobs
Hannu Lauerma: Psykiatrin päänavaus



Myynti


Olli Harma – Myyntitykki kertoo – 50 huippumyyjän paljastukset
Katleena Kortesuo ja Andrei Koivumäki – 100 faktaa myynnistä
Josh Kaufman – The personal MBA



Itsensä johtamisesta


Saku Tuominen – Juuei
Grant Cardone – Be Obsessed or Be Average
Napoleon Hill – Think and Grow Rich



Nukkumisesta


Henri Tuomilehto – Nukkumalla menestykseen
Robin Sharma – 5 AM Club
Matthew Walker – Miksi nukumme?



Yrittäjyys


Anssi Kiviranta ja Matias Mäenpää – EXIT 1 ja 2
Terho Puustinen ja Mika Mäkeläinen – Taivas+Helvetti
Kim Väisänen – Väärää yrittämistä



Taidot ja taitavuus


David Epstein – Range: How Generalists Triumph in a Specialised World
Anders Ericsson – Peak
Jim Collins – Good to Great



Money


Tony Robbins – MONEY – Master the Game: 7 Simple Steps to Financial Freedom
Seppo Saario – Miten sijoitan pörssiosakkeisiin?
Gary Keller – The Millionaire Real Estate Investor



Kun unohtaa, mikä on tärkeää


Gary Keller – One Thing
Paolo Coelho – Veronika päättää kuolla
Victor E. Frankl – Mans Search for Meaning



Sijoittamisesta


Heikki Keskiväli – Tähtäimessä osakkeet
Michael Nelskylä – Warrantti, jokamiehen johdannainen
Sami Järvinen ja Antti Parviainen – Pääomaturvattu sijoittaminen
ja koko muukin APV1-tutkinnon kirjalista



Mentaalivalmennuksesta


Melina Niemi – Menestyksen portaat
Erik Bertrand Larssen – Paras
Jose Ahonen – Ajattele kuin mentalisti

Itseni kanssa neuvotellut kymmenen käskyä

Paljon menee elämänviisauksia päällekäin ja omat mottonsa on meillä kaikilla. Osa eri kulttuureista kuultuna. Eri maustein. Eri sankarein. Uskontojen tarinat hyvinä esimerkkeinä.

 

Eri uskontojen tarinat ovat kovin samankaltaisia. Myytit universaaleja tarinoita. Kultaiset säännöt ja niin edelleen. Mythology, in other words, is psychology misread as biography, history, and cosmology – kirjoitti Joseph Cambell kirjassaan A Hero with Thousand Faces. 

 

Moni tarina alkaa orvosta, juurettomasta sankarista, joka ei tiedä vielä olevansa sankari. Tai mielenkiintoinen tarina siitä, kuinka hyviksien sankari rikkookin itse jatkuvasti sääntöjä, mutta lopulta sopivalla pimeydellä tekee hyvää. Kuulostaako Harry Potterilta? Tai vähän Iron Man Tony Starkilta. Tai kuinka hallittu hirviö onkin sankari. Hulk, Iso Kiltti Jätti, Kaunotar ja Hirviö?

 

Meinaa lähteä sivupoluille, niin kuin lukion historian opettajalla konsanaan. Opin kyllä niistäkin sivupoluista paljon ja jaksoin istua pitempään paikallaan ja kuunnella. Se on minulle todella vaikeaa. Sopiva rönsy auttaa jaksamaan ja virittää ajatuksia uusille taajuuksille.

 

sääntö elämänviisaus

 

Mutta niihin elämänviisauksiin. Elokuvissa ja tarinoissa sankareilla ja anti-sankareilla on loitsuja, mitkä manifestoi heidät eri tekoihin tai tekemättömyyksiin. Paljon pauhataan siitä, kuinka tavoitteet ajavat toimintaa ja niin edelleen. Tavoitteita on hyvä ollakin. Sopivalla etäisyydellä napattavaksi. Ei niin vähän kitkaa, että saat sen kiinni kuin Jaffakeksin tarjottimelta. Kuitenkin melkein käden ulottuvilla. Ponnistelun takana. Tavoitteet menevät helposti to-do-listailuksi tai sarvien kalisteluksi. Siis sitä piip-miekkailua. Olen kovin päivään x mennessä kovin tässä ja tässä asiassa. Jouluun mennessä penkkiennätys 125kg ja hauis kolme kertaa ranteenympärys senteissä.

 

Tavoitteet on kuitenkin yleensä sidonnaisia asemaan, tilanteeseen tai joskus jopa mielipiteeseen. Minulla oli hieno etuoikeus osallistua kerran ansaitusti ja kerran varamiehenä pesäpallon Itä-Länsi-tapahtumaan pelaajana. Sellainen ei kuitenkaan sovi tavoitteeksi minusta kenellekään. Siis asettaa tavoitteeksi ”päästä Itä-Länteen”. Joukkue on valitsijan mielipide. Joku olisi voinut valita toisin. Tai saatat loukkaantua. Tai jotain muuta asemanmuutosta. Ehkä tässä puen sanoiksi sitä, että tavoitteet ei toimi yksin. Ja näillä käskyillä haen sitä arvopohjaa taustalle. Markkinointiguru Seth Godin muotoili hienosti:

People like us do things like this

Seth Godin

Hio, mieti ja listaa periaatteesi ja mieti sitten tavoitteitasi. Olet sitten yksi tai ryhmä. Tavoitteilla voit kehittyä kuin lottokupongilla ja/tai kasvuosakkeilla. Periaatteiden avulla hitaasti ja varmasti kuin pitkäaikainen sijoittaja. Hyvässä salkussa on tilaa molemmille. Ja hyvässä salkussa asiat mietitään myös täysin puhtaalta pöydältä uudelleen. Mitään ei tarvitse säästää, koska niin on aina ollut tai jokin on ollut aina siellä. Parasta mahdollista versiota kohti.

 

Teen itselleni erilaisia tauluja, joissa muistutan itselleni, mikä on tärkeää. Ihminen unohtaa sen helposti. Siksi on tärkeää välillä opiskella jotain uudestaan. Ei jatkuvasti uutta. Tässä on yhden taulun sisältö. Omia periaatteitani, joita haluan noudattaa. Sinulle, minulle ja teille julkisesti. Kun astun harhaan näistä, ole hyvä ja anna vähän sapiskaa. Tai vaadi hyvä perustelu, miksi olen ottanut jotain uutta tilalle.

 

Tästä se lähtee. Itselleni neuvotellut 10 käskyä. Osittaisessa tärkeysjärjestyksessä.

 

1. Mitä tahansa muuta, kuin nukkuvaa, puolikuollutta elämää.

Minna Canth

Heti päästiin kunnolla vauhtiin. Tässä elämänviisaudessa ei ole senttiäkään Pohjois-Savolaista kotiseuturakkautta vaan silkka sanoma. Turvallisuus on paradoksi. Kun luovut halustasi yrittää elää turvallisesti, huomaatkin elämän olevan paljon turvallisempaa. Mikään ei voi sinua yllättää, minkä hyväksyt tulevan eteesi jossain vaiheessa.

 

Ei ole turvallista haastatella Kiira Korpea suorassa IG-live lähetyksessä, jos menee sanomaan jotain ikävää vahingossa. Eikä ole turvallista sijoittaa osakkeisiin, kun ne voi pudota huomenna 50% ja ylihuomenna vielä saman uudestaan. Eikä ole turvallista haaveilla jostain muusta kuin koulutuksensa osoittamasta työstä. Virka se olla pitää.

 

Juu EI. Jos nautit näistä jutuista niin anna jumantsuide mennä ja lujaa. Kuolet kuitenkin joskus, se on väistämätöntä. Ja tuskallisempaa, jos kuolinvuoteellasi vietät viimeiset hetket unelmiesi ja haaveidesi kummitusten kanssa. Ei pankki pidä rahojasi tililläsi oikeasti. Joku niillä kuitenkin sijoittaa, miksi et itse?

 

2. Elämä ei ole helppoa

Vähän jokainen, joka suunnasta

Jos vaikeat asiat olisi helppoja, kaikki tekisivät niin. Ei ole helppoa perustaa yritystä. Sehän on käytännössä sitä, että löydät jonkun asian, mistä yleinen mielipide on eri mieltä. Ja sijoitat siihen aikaasi ja rahaasi. Uskot, että olet itse oikeassa. Siellä, missä on jotain helppoa, on yleensä joku kattotaso, mitä et voi ylittää tekemällä samoja asioita. Tyhmyyden määritelmäksi sopisi hyvin, että yrittää tehdä samoja asioita uudestaan ja uudestaan, odottaen eri lopputulosta.

 

Minulla on kohdalleni sattunut monta onnea. Perheonni, ystäväonni, parisuhdeonnea ja harrastusonnea. Kaikki nämä on kasvattanut minua siihen pisteeseen, missä olen nyt. Kun Amerikassa kiitospäivän viikko koittaa, muutama heistä saa erityismaininna tässä blogissa. Kuitenkin minullakin on ikäviä jaksoja elämässäni. Selkäleikkausta, unettomuutta ja epäonnistumisia siitäkin huolimatta, että niin mielettömän paljon tein töitä ja halusin mennä pesäpallourallani eteenpäin. Voin valittaa, uhriutua, marttyyroida, osoitella, syytellä, ilmoitella, vihata, takertua tai ihan mitä vaan. Mutta kiroilusta ja jalanpolkemisesta ei maailma paljoa hetkahda. Asiat eivät ole ehkä oma vikani, mutta on minun vastuullani suhtautua niihin. Ja valitsen ei-helpolla hetkellä yleensä suhtautua hyvin. Tai ainakin pienen maan pinnalle palauttelun jälkeen.

 

3. Älä jätä murusia.

Matthew McConaughey

Kyllä, olen valehdellut. Viimeksi tällä viikolla. Ja olen puhunut pahaa ihmisistä huolimattomasti. Pettänyt odotuksia ja ennen kaikkea lupauksia. Ja saanut niistä pahasti selkääni. Ja teen tällaisia virheitä edelleenkin. Hyvä, että muistuttelen tästä asiasta itseäni.

 

Nämä muruset ovat tuttuja Hannun ja Kertun sadusta. Näyttelijä Matthew McConaughey antoi minulle niille uuden merkityksen. Muruset ovat asioita, joita jätät taaksesi, mutta löydät vielä edestäsi. Siis suomeksi se minkä taakseen jättää sen edestään löytää. Jätät velkasi maksamatta puolitutulle ja kohtaat hänet kaupungilla. Joudut katselemaan olkiesi yli ja piilottelemaan, ettei hän huomaa sinua. Olet puhunut pahaa tutustasi ja hän saa kuulla siitä viidakkorummun kautta. Oh boy. Lörpöttely ei toimi. Ainakaan hyvin. Vaikka juoruilu meistä ihmisiä tekeekin. Pitkälle pääsee sillä, että pitää suunsa kiinni, jos ei ole mitään hyvää sanottavaa.

 

4. Mistä tiedän, että olen oikeassa?

Ray Dalio

Minulla on lörppösuuni lisäksi pahe. Tarve tietää paljon asioita ja olla vielä koko ajan oikeassa. Huomaan monessa kohtaa paasaavani asioista. Omassa tietämyksessä on se huono puoli, että siitä ei opi mitään uutta. Tiedät jo omat mielipiteesi etukäteen, etkä saa mahdollisuutta muuttaa mielipidettäsi tai näkemystäsi. Ray Dalio opetti tästä minulle paljon. Tärkeintä ei olekaan se, mitä tiedät. Tärkeämpää on oppia käsitelemään sitä, mitä et tiedä. Myös Risto Siilasmaan kirja Paranoidi optimisti muistini mukaan käsittelee aihetta. Sopiva epäluulo sitä kohtaan, että onko oikeassa vai ei on hyvästä. Itse-epäily on älykkyyden merkki. Kavahda niitä, jotka paasaavat löytäneensä totuuden ja tietävänsä aina, kuinka asiat on.

 

5. Ihmiset ovat epäloogisia, epäjohdonmukaisia ja itsekeskeisiä, rakasta heitä kaikesta huolimatta.

Kent M. Keith

Kirjoitin aikaisemmin Kent M. Keithin kirjasta Merkityksellisen elämän kymmenen käskyä. Blogi löytyy tästä. Yksi näistä käskyistä pääsi omallekin listalleni. Halusimme tai emme, niin ihmisten kanssa kaikki ei mene loogisesti. Olemme taipuvaisia ajattelemaan itsekkäästi. Luomme odotuksia toisten käytökselle ja ne ei aina jostain syystä tapahdukaan.

Muistan kirkkaasti sen päivän, kun sain äitini opinnäytetyön tarkastettavaksi kieliasultaan ja lähteiltään Italiassa. Padovassa oli kaunis päivä ja tein työtä asuntomme yhteiskeittössä. Keittelin kahvit italialaisella moka-keittimellä ja mieleni oli musta. Ärsytti ihan kauheasti. Suomalaisilla on tähän kaunis sana, jonka jätän nyt sanomatta. Katsoin ulos keskiaikaiselle juutalaisalueen kadulle ja havahduin.

 

Kenenkä opinnäytetyötä minä sitten tarkastaisin jos en oman äitini? Ketä minä auttaisin, jos en omaa äitiäni?

 

mitkä ovat säännöt itselleni

6. Aikani tulee vielä. Ja loppuu vielä.

Abraham Lincoln

Abraham Lincoln on viisaimpia presidenttejä, joita USAn historiasta löytyy. Honest Abe, elämänviisaudet puun kaatamisesta ja hänen tarinansa siitä, kuinka pitkään kesti, että hän pääsi Yhdysvaltain presidentiksi. Useita epäonnistumisia. Vähän samaa kuin JK Rowlingissa. Harry Potter ja Viisasten kivi -kirja kävi usealla kymmenellä eri kustantajalla, ennen kuin se luvattiin painaa. Jymymenestys seurasi.

 

Aina ei ole aikasi loistaa. Kun pitkäjänteisesti käytät kaiken aikasi valmistautumiseen, niin olet valmis, kun sitä vaaditaan. Aikasi kuitenkin myös vielä loppuu. 20 vuoden päästä kukaan ei muista. Muista itse nauttia. Vain sillä on väliä.

 

7. Hänen majesteettinsa salaisessa palveluksessa.

Esa Saarinen ja James Bond-filosofia

Tämä on ajatus, jonka huomasin olevan olemassa ilman tätä kuvausta. Bond-filosofia on Esa Saarisen muotoilema ajatus, kuinka James Bond toimii tehtävissään.

 

Ajatus olemisesta hänen majesteettinsa salaisessa palveluksessa tarkoittaa minulle sitä, että tekojen taustalla on joku suurempi hyvä, pyhä, jonka takia parrasvalot eivät ole aina vaatimuksena. Jokaisesta teosta ei tarvitse saada aplodeja. Jokaisen teon ei tarvitse tulla ilmi tavalla: huomasitko, kuinka leikkasin tänään nurmikon?

 

Jos teet kaikesta huolimatta, niin tee.

 

8. Ei paha ole kenkään ihminen,

vaan toinen on heikompi toista.

Paljon hyvää on rinnassa jokaisen,

vaikk’ ei aina esille loista.

Eino Leino / Hymyilevä Apollo

Esan nimipäivä on Eino Leinon päivänä kesällä. Eino Leinolta sain myös jotain muuta. Runossa Hymyilevä Apollo on kohta, jonka sisäistämällä loistat vuorovaikutustilanteissa auringon lailla.

 

Urheilijoista valmentajat yleensä ajattelevat, että he ovat kiittämättömiä, laiskoja ja itsekkäitä, jos he pitävät omia puoliaan tai purkavat pahaa oloaan. Jokaisessa meistä on jotain hyvää, kuin Darth Vaderissakin.

 

 

omat säännöt

9. Jotta voit sanoa muutamalle asialle intohimoisesti KYLLÄ, joudut sanomaan useammalle asialle tiukasti EI.

Minä soveltaen taas useampaa lähdettä. Mm. Warren Buffet, Jari Sarasvuo, Harri Huru jne.

Jokaisella meistä on tilanteita, jossa meiltä pyydetään jotakin. Illalliskutsuja, kekkereitä tai ”tule käymään”-tyylisiä odotuksia. Meillä on myös ihmisiä, joiden kanssa voimaannumme tai ihmisiä, jotka toimivat ankeuttajina. Nämä ankeuttajat vievät meiltä kaiken aikamme, jos emme itse pidä ajastamme huolta. En pelkää kuolemaa. Pelkään aikaa ja sen loppumista.

 

Steve Jobs kysyi aamuisin itseltään, tekisinkö näitä asioita jos kuolisin tänään. Siihen pyrin itsekin päivittäin. Monet perinteet vievät meiltä aikaa. Aina on oma koti siivottu, kaupassa käyty ja lehdet haravoitu omin käsin.

Omalle työlle on hintansa. Maksan 50 euroa mieluusti sille, joka käy haravoimassa pihani. 10 euroa Foodien ruokakassipalvelulle. Mutta mistään hinnasta en laittaisi jotakuta ajamaan ystävieni, kummi- tai enolapsieni luokse puolestani. Käymään mummolassa puolestani. Tai kirjoittelemaan näitä tekstejä puolestani.

 

10. Joskus lyöty, ei kertaakaan valloitettu.

Iain Dowie, ”Crystal Palacen ihmeen” aikainen jalkapallovalmentaja. Henkka Hyppösen kirjasta Pelon hinta

Loppua kohti kirjoittamisen taso uhkaa heiketä. Tässä meni aika monta tuntia. Loppukaneetti kuitenkin opettavaisin. Elämässä tulee lokaa naamaan. Tunti jos toinenkin turpaan. Moni tarina selitettävä niin, että etpä olisi tätäkään nähnyt, jos olisit suorinta tietä maaliin päässyt.

Kun tappio koittaa tai epäonnistumisen hetki lamaannuttaa, nouse ylös. Yritä uudestaan. Jos tekisit sen kaikesta huolimatta. Iain Dowie johti Aki Riihilahden Crystal Palacen sarjan hänniltä nousukarsintoihin ja Valioliigaan. 

 

Tämä motto opetti heille, että me emme mene rikki.

 

Haasteet vain lujittavat meitä.

Yrittämisestä

Kirjoitan tätä blogia Ylöjärvellä 11 euron AirBnBstä. Vanha opiskelijoiden asuntola ja soluhuone. Päähän koskee kuin halolla hakattua ja jo meinasin jättää kokonaan kirjoittamatta. Päätin nyt kirjoittaa kuitenkin. Koska kehittyminen, menestyminen ja eteenpäin meneminen on usein vain sitä, että saapuu paikalle. Tulee tekemään. Raahautuu paikalle.

80 percent of success in life is just showing up

Woody Allen

Olen pyöritellyt ajatusta yrittäjyydestä monenmoninaista kertaa sen jälkeen, kun määräaikainen työsuhteeni loppui toukokuun lopussa. Sitäkin olen miettinyt, haluanko kirjoittaa siitä, miten ensimmäinen lukukausi luokanopettajana meni. Lyhyestä virsi kaunis kuitenkin, en pitänyt siitä kovin. Oma vaikutuksensa varmasti koronalla ja uusien asioiden opettelemisella. Olen tuskaisen huono olemaan huono.

Isäni, yksi esikuvistani, oli yrittäjänä ja perustamassa sellaista firmaa kuin Handy Systems. Koulut jäi kesken Tampereen teknillisessä, kun firmaa laitettiin pystyyn opiskeluaikana. Minä muistan mainostuopit ja kahvimukit. Äiti sen ajan, kun isä oli töissä ja hän lapsien kanssa kotona. Ymmärtääkseni jotakin tekniikkaan ja teknologiaan liittyvää työtä viivakoodien kanssa Tampereella tapahtui, ennen kuin yritys myytiin jollekin isolle teknologiayritykselle Suomessa. Samoten kummisetäni on perustanut ja luonut menestyksen firman, joka teetättää erilaisia kyselytutkimuksia. Feelback.

Mutta miksi. Miksi kukaan haluaa yrittäjäksi? Miksi minä voisin sitä haluta? Olen etsinyt kysymykseen vastausta aikaisemmin mainituilta herrasmiehiltä ja vähän joka puolelta. Kaikkea sitä paljastuu. Olen tutkinut Väärää yrittämistä kasvuyrittäjä Kim Väisäsen tahdittamana. Taivasta ja helvettiä. Henkilökuvia. Tarinoita siitä, kuinka Wiklöfin Andersia sorrettiin Ålandsbankenissa. Anders uhosi vielä näyttävänsä heille. Ja näyttikin. Muttei väkivaltaisesti, kun hänen aikansa koitti. Tämän tutkimuksen hintana oli se, että nykyään joudun miettimään entistä kovemmin.

Mutta sitä, miksi haluaisin palkkatöihin?

Robert Kiyosakin kirja Rikas isä – Köyhä isä on tähänkin vaivaan yksi parhaista vaseliineista. Jokaisella lukukerralla minulle kolisee sieltä pätkä, jossa…. Niin. Siis kirjassa, joka löyhästi perustuu totuuteen, pieni poika saa talouskasvatusta kahdelta isältä. Omalta isältään, köyhältä isältä ja rikkaalta isältä, joka on hänen ystävänsä isä. Köyhä isä on kasvatusalalla töissä. Pienellä palkalla ja isolla tittelillä. Rikas isä taas jotain aivan muuta. Maailmankuvat ovat täysin erilaisia. Ja neuvot eri planeetalta.

Siinä pätkässä rikas isä selittää, miksi palkka on hirveä asia ja sen takia hän ei suostu ottamaan poikia töihin ja oppimaan maksaen palkkaa. Rikas isä opettaa, että omaan palkkaansa on helppo rakastua. Siihen turvalliseen tunteeseen, kun ensin raadat hiki hatussa ja kestät epämukavuutta saaden turvallisesti kuun lopussa palkan käteesi. Palkkapäivänä sinut maksetaan hiljaiseksi. Unohdat kaiken likaisen ja kiinnyt liikaa siihen ajatukseen, että palkka se vain napsuu tasaisesti. Et uskalla pyytää sen enempää. Vaihdat aikaasi rahaan. Perttu Pölönen kutsuu tällaista himmeliä ihmisparistoksi. Tosin huomioiden, että et itse innostu työstäsi ihmisparistona.

Muistuttaako sinusta David Epsteinin kind learning environment / wicked learning environment –käsiteparia, josta kirjoittelin taannoin? Palkka tulee tutusti ja turvallisesti. Kun teet työn A niin tulee B. Palaute eli palkka välittömästi sovitusti kuun lopussa. Yrittäjänä hommahan ei aina ole niin simppeliä. Ensin saatat tehdä järkyttävän paljon töitä saavuttamatta oikein mitään. Sitten yhdestä lumipallosta kasvaakin jotain uskomattoman isoa. Niin isoa, että se uskomaton-sana voidaan pudottaa pois. Tällainen kasvuhan on nähty monet kerrat. Tai sitten vaan teet töitä niin paljon, että uuvut ja lopetat ja tulet takaisin pitkään ja kapeaan leipään. En tiedä kumpi sinua harmittaa enemmän.

Minua ainakin se, että jättäisin yrittämättä, koska muut haluaa sinunkin syövän patonkia.

Osaltaan sijoittamisharrastukseni liippaa myös yrittäjyyttä lähellä. Omaa salkkuaan voi ajatella yrityksenään. Sinne investoidaan eri kohteita eri määrissä. Omaa rahaa. Sen toivossa ja uskossa, että joskus tämä raha tuottaa minulle rahaa. Raha tekee työtä. Ei tarvitsekkaan vaihtaa aikaa rahaan. Omaan salkkuun voi ostaa myös koulutusta. Myös tämän investoinnin toivotaan tuovan lisää rahaa tulevaisuudessa. Eikä sitäkään nähdä etukäteen. Ja jos kouluttautuu hyvin, on vaikea erotella, että oliko se juurikin tämä Esa Saarisen Pafos-seminaari, joka räjäytti rahavirrat auki ja ihmiset tajusivat tuotteesi arvon.

Mitä johtavia ajatuksia haluan seurata jos ja kun käyn rekisteröimässä Y-tunnuksen jollekin perustalle, minkä yritän luoda? Tässä listassa muutama.

  • Älä perusta yritystä hyvän ystäväsi kanssa.
  • Jos et itse halua sijoittaa omaa rahaa yritykseesi, niin miksi kukaan muukaan niin tekisi?
  • Menestys on suuren intohimon sivutuote
  • Rahan takia ei kannata yrittää. Yrittää kannattaa rahasta huolimatta
  • JK Rowlingin Harry Potter ja viisasten kivi -kirja hylättiin kustannustoimittajien toimesta yli kymmenen kertaa, ennen kuin se suostuttiin julkaista
  • Suurimmat asiat tehdään yhdessä
  • Älä turruta päätäsi turhalla informaatiolla. Asuntomyyjä Andrei Koivumäki ei tunnistanut Ville Valoa, kun hän kävi asuntonäytöllä
  • Maailma tottelee tekemistä, ei sanomista ja puhumista
  • Sen mitä haluat, sen tulet vielä saamaan
  • Tulet kaatumaan monta kertaa. Kaatumista tärkeämpää on nousta ylös. Ja yrittää kaatua eteenpäin.

Kiitos jos pääsit tänne asti. Vielä yksi sitaatti tähän. Tulikin ihan hyvin tekstiä, vaikka muuta pelkäsinkin

Parasta, mitä inspiraatiolle voit tehdä, on antaa sen yllättää sinut täydessä työn touhussa

Pablo Picasso



Jos kirjoitukseni herättää ajatuksia, ideoita tai palautetta – otan sitä ilomielin vastaan alhaalla kommenttikentässä tai sähköpostilla osoitteeseen http://www.opivaurastuopeta@gmail.com tai Instagramissa @KejoEsa.

Kaikkea hyvää sinulle.

Arvoista ja valinnoista

Mistä tunnistan omat isoimmat hölmöilyni etukäteen? Jälkiviisastellen toki aina, mutta etukäteen. Onko sinulle tuttua sellainen erilainen vatsanväänne — gut feeling? Uskon, että tiedät.

Olet solmimassa sopimusta, kauppaa tai sitoumusta. Vähän kuin jedisoturit Star Warssissa aistii, että tässä on jotain mätää. Paketti on siisti, mutta silti jokin häiritsee. Yleensä tällaisissa kysymyksissä koetaan arvoristiriita. Usein sinulle saatetaan maksaa siitä, että ohitat tämän asian. Tai ainakin yrität ohittaa.

Iltalehdissäkin silloin tällöin ruoditaan, kun urhelijat tarttuu vaikkapa energiajuomamainokseen tai muuhun hieman kyseenalaiseen. Vedonlyöntiyhtiöt, internetkasinot ja roskaruokayhtiöt näin päällimmäisenä tulee mieleen. Siinäpä sitä onkin taikaa kerrakseen. Otatko vaikkapa 10 000 euron mainosdiilin yhtiön kanssa, jonka toimintatavan tai tuotteen kanssa et ole yhtä mieltä. Oikeastaan et haluaisi olla missään tekemisissä firman kanssa. Kymppitonni. Ei tarvitsisi hetkeen miettiä, mistä repisin valmentajalleni palkan ja voisi käydä ulkonakin ehkä kerran syömässä. Kova valinta.

Mikä se taika tässä on?

Jos ei joudu maksamaan mitään arvoistaan, ihmisellä ei ole arvoja, vaan tilanteeseen sopivia mielipiteitä, joilla kalastetaan halpaa suosiota

Jari Sarasvuo

Edellinen esimerkki on hyvinkin konkreettinen, kun siinä hinta onkin tutussa valuutassa eli euroissa. Aina tätä hintaa ei makseta euroissa. Muita käypiä valuuttoja on itsekunnioitus, yöuni, aika tai muiden arvostus. Suuntaan tai toiseen riippuen arvovalinnasta. Minulla on pari muistoa tällaisista tilanteista, joissa gut feeling varoitteli, että nyt mennään heikoilla jäillä. Ja lähdin mukaan. Neuvottelutilanteista opetan urheilijoille, että jatkoneuvotteluissa/sopimusneuvotteluissa/sponsorineuvotteluissa paras vaihtoehto neuvoteltavalle lopputulokselle (englanniksi akronyymi BATNA, googlaa) pitää olla sinun tiedossa. Ja aina työkalupakissa pitää olla vaihtoehto, että EI. En tule. En pelaa. En lähde tähän. En osta. Ja tätä ei-vaihtoehtoa on helppo pönkittää, kun tietää MIKSI ei.

Aki Hintsa ja hänestä kirjoitettu kirja Aki Hintsa — Voittamisen anatomia on ehdoton lukusuositus kaikille. Kaikille. Voittamisen anatomia on säälimättömän rehellisesti muotoiltuna minusta, minulle, todella huono nimi kirjalle eikä anna kuvaa, että kuinkas syvälle sitä tässä mennään. Mennään syvälle ja se kannattaa. Esimerkiksi kaiken lähtökohta Akille oli ensimmäisellä tapaamiskerralla kysymykset:

Kuka olen?

Mitä haluan?

Kontrolloinko sitä itse?

Sieltähän se kaikki lähtee. Että osaat nimetä asiat oikein. Otetaan esimerkki oikeasta elämästä, kun ymmärsin, että jokin isompi oli jotakin pienempää tärkeämpää.

Mä ajattelin aina 2019 kevääseen asti, että pesäpallo on minulle tärkeää. Jos en pelaa, sitten valmennan ja olen pesäpallon kanssa tekemisissä. Ja kuinka väärässä olinkaan. Olin viimeisen kauden löyhässä hirressä valmentajana ja pelailin alasarjaa. Enkä tykännyt en kovin montaa sekunttia hommasta. Ei niin sanotusti pirskahdellut ilo. Pitkään mietin, että mitä helkkaria tämä homma nyt on. Aloin myöhästellä omista treeneistä ja pelipalavereista. Ihmisten kanssa oli hauskaa, asioiden kanssa ei niinkään.

Mutta ei se pesäpallo ollutkaan tärkeää. Se olikin se itsensä kehittäminen. Itse tekeminen. Yrittäminen. Omaan laariin pelaaminen. Älä käsitä väärin, valmentaminen on minusta hauskaa hommaa. Mutta pitää olla vielä uralla itsekin. Senpai eli vanhempi oppilas. Ei eläköitynyt sensei, jolla ei ole enää omaa hikeä ja verta pelissä. On mukavampi auttaa ihmisiä väkivallattomasti samaan suuntaan, kuin pelata pesäpallojoukkueella shakkia ja kuppilassa leuhkia, kun minä sen tein. Tai levitellä käsiä yleisöön, kun pojat ei sitä tehnyt.

Sitä kautta löysin sitä, kuka olen. Ja työstän sitäkin edelleen yhdessä kysymyksien mitä haluan ja kontrolloinko sitä itse kysymyksien kanssa. Minulla on työhuoneessa useita tauluja, jonne hahmottelen vastauksia kysymykseen mitä haluan. On talouteen liittyviä asioita, itsensä kehittämiseen, terveyteen, perheeseen ja matkusteluun liittyviä asioita. En usko, että koskaan eläköidyn ja jään tekemättä mitään. Kädet savessa on paljon mukavampaa. Mutta se, että joutuuko vai saako on ydintä siinä, mitä itse haluan. En päivittäin käy katselemassa ja autosuggestoimassa eli manifestoimassa eli toistelemassa, että nämä asiatpa tulee tapahtumaan ja piste. Kun ne on kerran kirjoittanut ylös, niitä voi lähestyä myös sillä tavalla, että oho, nämähän tapahtuivat. Sellainen julkimanifestointi eli oman tavoitelistan julkaiseminen voi toimia sinulla. Minulle on tärkeämpi se ero, että pidetään ”bucketlistit”, toivelistat erillään tavoitteista ja tavoitteet vähemmän teknisenä suorittamisena. Namuja, ei suoritteita.

Kysymys omasta kontrollista on tärkeä ja siihen minulla on tarjota sinulla pari harjoitusta. Aki Hintsa itse oli ottanut maailman mahtityökalun, Excelin, auki ja ruvennut listaamaan arvojaan auki taulukkoon. Puusta kasvoi juuret, eli peruskäsitteenä oli arvo taikka asia, josta kasvoi juuret eli varsinaiset teot. Jos arvona oli ihmisten auttaminen, hän listasi, että mitkä teot konkreettisesti näkyvät lähtevän tästä arvosta. Onhan se ikävä huomata, että itselle tärkeä arvo voi olla hyvän tekeminen, mutta oikeastaan yhtään tekoa ei lähde tästä arvosta. Ei kuukausisäästöä rahana, ei aikaa minuutteina eikä yhtään ihmistä kohdattu. Tai perhe on tärkeä arvo ja ainut teko on yksi lomareissu Kanarialle. Lapset Bamse-kerhoon ja itse lueskelemaan sähköposteja. Ja Bamse-kerhosta lapset surffauskouluun ja itse margarita kouraan. Hotellilla. Et edes näe lapsia. Laatuaikaa, you know.

Iskä kävi mun kanssa treenaamassa, äiti lenkillä. Ne minä muistan. En yhtään lahjaa enää tai ”matkarahaa” tai muuta. Se oli laatuaikaa.

Toinen mahdollinen harjoite on seuraavanlainen. Kiitos Tero Puustinen, the man. Olet kova sälli mentaalivalmennuksen saralla.

Piirrä paperille 10 pitkää viivaa, johon mahtuu pitkä sana tai lyhyt lause. Niiden perään kullekin riville kaksi lyhyttä viivaa, johon mahtuu yhdelle lyhyelle viivalle kaksi numeroa. Mieti pitkille viivoille 6-10 tärkeintä arvoasi. Terveys, perhe, työ ja niin edelleen. Pidä sitten tauko. Ei tarvitse laittaa vielä järjestykseen, mitkä nyt mieleen tulee vain. Tauon jälkeen ensimmäiselle lyhyelle viivalle kirjoita numerot 1-10 tai 1-6 riippuen, kuinka monta arvoa sait kirjoitettua, tärkeysjärjestykseen. Tärkein arvosi saa numeron 1, toiseksi tärkein 2 ja niin edelleen. Kun olet saanut tehtyä niin pidä taas lyhyt tauko. Toiselle lyhyelle viivalle kirjoita, kuinka paljon käytät aikaasi kyseisen arvon palvelemiseen. Eniten aikaa vievä arvo saa arvon 1, toiseksi 2 ja taas loppuun asti.

Sitten mietit hetken arvojasi. Keskimääräinen harjoituksen tekijä katsoo vähän hassusti paperia ja päässä alkaa raksuttaa. Joskus joku on jopa tehnyt vähemmän töitä, että saa olla enemmän perheen kanssa. Mutta kun se maksaa rahaa. Niinpä.

Aika tiimalasissa kuitenkin loppuu joskus. Janssonin Tovella on sulle asiaa.

Te keräätte aina. Ihailua ja titteleitä, isompaa palkkaa, tavaroita. Kokolattiamattoja. Kuuluisuutta. Ja koko ajan te vain menetätte aikaa, kauheasti aikaa.

Tove Jansson, Aurinkokaupunki

Pohdi näitä heti.

Ennen kuin keksit jonkun kehnon selityksen, miksi tekisit samalla tavalla kuin muut. Tai aina niin kuin ennenkin. Tai myöhemmin.

Merkityksellisen elämän kymmenen käskyä

Kuvitellaan, että olemme golfkentällä. Sinulla on kädessäsi maila ja pallo odottaa jalkojesi välissä lyömistä. Huitaiset noin 10 senttiä liian korkealta palloa. Maila heiluu, ihminen heiluu ja pallosta saattaa ruohonkorsi tai kaksi piiskautua viuhahduksen ilmavirran voimasta pois. Pallo toki pysyy paikoillaan. Kuvittele oikein kovasti.

 


Miellyttävä vai häijy oppimisympäristö

 

Tokaisen sinulle, että kokeileppa uudestaan niin, että pyyhkäiset lyödessä mailalla aivan ruohoa koskettaen. Kokeilet ja pallo lähtee kauniissa kaaressa eteenpäin. Tällainen on miellyttävä oppimisympäristö (kind learning environment). Kun teet jotain, huomaat jotain tapahtuvan. Saatat saada neuvon tai huomaat itse jotain, mitä voisit kokeilla seuraavaksi. Kokeilet ja onnistut tai epäonnistut välittömästi. Simppeliä ja helppoa. Palaute tekemisestä tulee heti ja siihen voi reagoida. Neuvot ovat yleensä yksinkertaisia ja teknisiä. Kun teet A tapahtuu B, mutta jos teetkin Z, tapahtuukin C.


Onko elämä tällaista? Kaikki elämä? Onnellisuus, merkityksellisyys, menestyminen, perhesuhteet, tavoitteet ja onnistumiset?

Ei aivan. Säälimättömän rehellinen mielipiteeni tämä, oma totuutesi voi tietysti olla toisenlainen. Elämä on häijy oppimisympäristö (wicked learning environment). Käsitteet ovat psykologi Robin Hoghartin muotoilemia.  Tunnetuksi niitä on tuonut David Epstein kirjoissaan ja TED-puheessaan.

Otetaan tähän häijyyn tapaukseen opettajaesimerkki. Nostat oppilaalle kynän lattialta. Koet olevasi hyväntahtoinen, avulias kenties.

Vahvistitkohan huomaamattasi sitä, että hänen ei tarvitse sellaista asiaa tehdä. Korjata omia jälkiään. Vai vahvistitko, ehkä hänkin ajatteli, että olitpa avulias ja siteenne vahvistui. Mistä voit tietää? Et oikein mistään. Mitenkä tilanteessa toimit? Niin kuin olette yhdessä sopineet tai olet itse etukäteen päättänyt. Neuvotelleet. Sanoittaneet. Joko itsesi tai muiden kanssa.



Miten miellyttävä ja häijy oppimisympäristö eroavat?


Miellyttävät oppimisympäristöt ovat käännökseni mukaisesti miellyttäviä. Häijyt vähemmän miellyttäviä. Mutta, kuinka ihmiset yrittävät pärjätä näissä häijyissä ympäristöissä, joissa lopputulemaa ja palautetta ei saakkaan heti. Tai tilanne ei aina käyttäydy loogisesti, joten ihminen kohtaa monta paikkaa, jossa hän pysähtyy miettimään toimintaansa. Miellyttävissä ympäristöissä kriittistä on se, mitä tiedät. Voit lyödä golfpalloa paremmin, kun tiedät hyvän golflyönnin perusperiaatteet. Häijyssä ympäristössä korostuu taas se, mitä et tiedä. Eikä edes sen tietäminen, mitä et tiedä. Vaan se, kuinka suhtaudut siihen, mitä et tiedä. Tämä on yksi menestyksen salaisuus Ray Dalion takana. Hänellä on omat prinsiippinsä menestykseen.


Ensin on kuitenkin tärkeää löytää vapaus itsensä ja maailman kanssa.

Olipa maailmaa syleilevä lause. Olkoon.


Jos joku on ärsyttävä sinua kohtaan, onko se välttämättä oma syysi?

Jos yrität auttaa, sinut torjutaan?
Jos menestyt, joku tulee kateelliseksi?

Saat mielettömän hyvän idean, mutta vanhempasi tyrmäävät sen?
Hankit varman työpaikan, unelmasi sijasta, mutta sekin meni pieleen


Näihin tilanteisiin ihminen etsii usein vastauksia. Niihin kannattaa luoda oma perusta. Tälle perustalle on hyvä luoda sääntöjä, ohjenuoria tai suuntaviivoja, kuinka minä haluan maailmaani tulkita. Kuinka toimin. Kuinka haluan harjoitella toimimaan.

Sääntöjä itselle. Tai käskyjä.



Merkityksellisen elämän 10 käskyä Kent M. Keithin mukaan


Esittelen seuraavaksi Kent M. Keithin Merkityksellisen elämän kymmenen käskyä. Ne ovat Kariston julkaisemasta kirjasta Kent M. Keith – Kaikesta huolimatta, Merkityksellisen elämän kymmenen käskyä. Kuulin ne ensimmäisen kerran Jari Sarasvuon monologisarjan toistaiseksi viimeisestä jaksosta. 10 minuuttia ennen jakson loppua. Englanniksi. Anyway: The Paradoxical Commandments

Upposi heti. Lumouduin täysin tästä loitsusta. Luin kirjan päivässä ja nostan niitä esille ystävilleni tasaisin väliajoin. Toinen hyvä kirja aiheesta on Tommy Hellstenin Saat sen mistä luovut.

Mutta ne käskythän menevät näin.


1. Ihmiset ovat epäjohdonmukaisia, epäloogisia ja itsekeskeisiä. Rakasta heitä kaikesta huolimatta.

Emme aina käyttäydy parhaalla mahdollisella tavalla. Heikot hetkemme näkyvät, etenkin rakastamillemme ihmisille. Pyrimme joskus johtamaan ihmisiä harhaan, kun ajattelemme heidän haluavan samoja asioita kuin me. Meillä on omat maailmankatsomuksemme. Kirjassa on esimerkkitarina sokeista ihmisistä. He koskettivat elefanttia eri puolilta, joilla seisoivat. Vuorotellen. Yhdelle elefantti olevan kuin letku, toiselle kuin muuri, häntä oli kuin köysi. Todellinen kuva elefantista tuli vasta, kun kaikki yksityiskohdat oli sovitettu yhteen. Ja jokaiseen kysymykseen on kolme vastausta.


Sinun, minun ja se oikea.


2. Jos teet hyvää, ihmiset syyttävät sinua itsekkäistä ja alhaisista tarkoitusperistä. Tee hyvää kaikesta huolimatta.

Etenkin me suomalaiset olemme tottuneet näkemään paljon ”julkisuustemppuja” tai ”lehmänkauppaa” ympärillämme. Moni hyvä asia jääkin tekemättä leimaamisen pelossa. Tee silti hyvää. Jos nouset Putinin trolleja vastaan, sinua syytetään itsekkäistä ja alhaisista tarkoitusperistä. Jopa maksetaan hiljenemään.


Kyyniset, alistetut ja väsyneet ihmiset ovat yleensä luopuneet hyvän pistämisestä kiertoon. Sen sijaan he yrittävät hyötyä kaikesta mahdollisesta. Koska kyllähän kaikki piilottavat ydinjätteensä järveen. Mutta sinä tiedät, että se jäte on siellä järvessä. Se haittaa sinua, lopun elämääsi. Etsi henkilökohtainen merkityksesi ja tyydytyksen tunteesi.



3. Jos menestyt, saat vääriä ystäviä ja aitoja vihollisia. Menesty kaikesta huolimatta.

On asioita, jotka ovat sinun, koska sinulla on nykyinen asemasi. Sama pätee ystäviin. Tein tästä kerran Mentaalipallolle videon. Kimppuusi voidaan myös käydä asemasi takia. Olet liian rikas. Sulla on väärät arvot ja siks sä oot ääliö. Joku voi olla avulias asemallesi ja samalla hetkellä hioa suunnitelmaa syrjäyttämiseksi.


Aki Hintsa käytti laiva-nimistä harjoitusta formulatähtiensä valmentamisessa. Jokainen ihminen ei voi päästä laivaasi. Mieti 5-10 ihmistä, jotka sinne mahtuisi pakon edessä. Ja pidä heistä huolta. Sinua pyydetään joka paikkaan, tekemään sitä ja tätä. Joskus ilmaiseksi. Samalla jää vähemmän aikaa omille asioillesi. Kun et sano ei.


4. Tekemäsi hyvä unohdetaan huomenna. Tee hyvää kaikesta huolimatta.

Joskus tekemäsi hyvä saa kiitoksensa vasta seuraajallesi. Saatat tehdä perustan jollekin, josta joku kerää kiitoksen. Tästä syystä hyvääkin kannattaa tehdä nimettömänä. Tekemäsi hyvä voi myös saada kiitoksensa myöhemmin. Tai toinen voi katsoa sinua kaiholla ihaillen. Muistatko kelle pidit ovea eilen auki? En minäkään. Pidän silti aina, kun saan mahdollisuuden. Pidän ne ydinjätteet pois järvestä.


5. Rehellisyys ja välittömyys tekevät sinusta haavoittuvan. Ole rehellinen ja välitön kaikesta huolimatta.

Kun pelaaja kertoo valmentajalle rehellisyyttään, ettei ole tyytyväinen valmennukseen, peluutukseen tai treeneihin, hän riisuu aina suojauksensa ja on altis laiskan ääliön leimalle. Valmentajat harvoin huutavat sellaisille, jotka eivät ääntä pidä. Kun tulet suojamuurisi takaa pois, sinuun on helpompi luoda yhteys. Toinen voi oppia sinulta ja molemmat kasvaa. Haarniskan riisuminen tuo vapauden. Muista kuitenkin hienotunteisuus ja luottamuksellisuus. Kera säälimättömän rehellisyyden.


ole rehellinen ja välitön

6. Pienet ihmiset saattavat tyrmätä suurimpienkin ajattelijoiden ideat. Ajattele suuria kaikesta huolimatta.

Einstein totesi, että nykytilanteessa syntyneet ongelmat eivät ratkea nykytilanteen tasoisella ajattelulla. Täytyy ajatella isommin ja paremmin. Ihmiset hyötyvät siitä, kun isot ja vaikeat tilanteet ratkeavat uudella, isommalla, rohkeammalla ajatteluilla ja erityisesti, tällaisilla teoilla.

Pienet ihmiset kuitenkin tulevat väliin. Pienuudella Kent ei tarkoita pientä asemaa, kokoa, pankkitilinsaldoa tai vaikutusvaltaa. Pieni ihminen voi hyvinkin olla ahkera ja erityisen pidetty henkilö työpaikallaan. Ihmisestä tekee pienen hänen tyylinsä katsoa maailmaa kapea-alaisesti. Pieni ihminen näkee ja kokee kaiken vain omasta vinkkelistään. Ei halua muutosta, ihan hyvä näin. Asiat ovat aina olleet näin, ei sillä niin väliä pienelle ihmiselle, että miksi ne ovat näin. Jos asiat voisivat olla paremmin, niin ne olisivat pienelle ihmiselle myös toisin.


Havittele suuria silti. Varmaan huomaatkin, että tämä on minulle hyvin merkityksellinen kohta näissä käskyissä. Ihan sama, vaikka menisi munilleen. In twenty years, who cares? Ja jos pieni ihminen ei osaa olla iloinen onnistumisestasi, ei kannusta sinua tai nostaa esille vain epäonnistumisiasi. Se kertoo enemmän hänestä kuin sinusta itsestäsi.


7. Ihmiset ovat suosiollisia heikoille, mutta seuraavat vain vahvoja. Taistele edes muutamien heikkojen puolesta kaikesta huolimatta.


Hei sorretaan yhdessä heikompia, jotta voidaan joukolla rikastua heidän kustannuksellaan? Onhan se nyt tyhmää, että hölmöt ihmiset saavat pitää rahansa, jos ne voi ottaa poiskin?


Ei. Todellakaan. Näin. Mutta näinhän se monesti menee. On sankarillista olla heikon puolella, mutta se sankarillisuus loppuu yleensä, kun oma asema on uhattuna. Siksi olemme taipuvaisia seuraamaan vahvoja. Jotkut asiat voivat olla isompia, kuin oma asemasi. Jos haluat nöyrtyä ja lakaista tällaisen maton alle, onko sinun hyvä olla jatkaa vielä kyseisessä asemassasi.


8. Se, minkä rakentamiseen käytät vuosia, voi tuhoutua yhdessä yössä. Rakenna kaikesta huolimatta.

Sairaus voi lopettaa urheilu-urasi yhdessä yössä. Kotisi voi palaa tai lama kaataa yrityksesi. Taidot jäävät, unelman tavoittelu jää. Lapsetkin tekevät lumiukkoja, vaikka ne sulavat joka vuosi pois. Tee jotakin, mitä voit miettiä kuolinvuoteellasi ylpeänä ja sukulaisten ihaillessa. Muuten menneisyyden haamujen kanssa voi tulla pitkä makuu.


9. Ihmiset tarvitsevat todella apua, mutta he voivat hyökätä sinua vastaan, jos autat heitä. Auta ihmisiä kaikesta huolimatta.

Ihmisten on hankala pyytää apua ja tulla haavoittuvaiseksi. Avun pyytäminen ja saaminen osoittaa heille puuttellisuutta. Itse olen tällainen. En aikaisemmin jakanut mitään, mitä saatoin ajatella itsekseni täydessä ruokapöydässä tai piilottelin tekosiani, ettei kukaan vaan voisi auttaa. Minne tahansa menetkin, aina voit löytää ihmisiä, jotka tarvitsevat apua. Pyri löytämään oikea tapa auttaa ja tarjoa apuasi oikein.


10. Vaikka annat maailmalle parhaasi, sinua isketään kasvoihin. Anna maailmalle parhaasi kaikesta huolimatta.

Tämä on oikeastaan kokooma kaikista aikaisemmista. Kun menestyt, ihmiset saattavat olla epäloogisia. Kateellisia. Eivät halua apuasi, koska pitävät sinua itsekkäänä. Koko antamasi paras voi hävitä yhdessä yössä. Saat vihamiehiä ja vääriä ystäviä.


Anna maailmalle parhaasi kaikesta huolimatta. Opettele pyytämään ja antamaan. Annoin omalle urheilu-uralleni kaiken. Pyysin päästä try-outeille. Sain rumasti turpaan ja menin rumasti rikki. Myös fyysisesti.

Annoin parhaani kaikesta huolimatta. Tietämättä palkintomatkan suuruutta.


tee hyvää kaikesta huolimatta


Näitä on monia monia muitakin, mutta tämä voi auttaa olemaan vapaa ihmisten kanssa. Muita hyviä listoja, joihin ehkä paneudun myöhemmin:

– Ray Dalio – Principles. Videona tai kirjana
– Matthew McConaughey – 13 rules
– Denzel Washington – puhe valmistuville
– Amiraali William McRaven – Make your Bed –valmistujaispuhe

Ja ehkä jopa omani olisi luettavaa tavaraa. 


Ne saat myöhemmin.

Mistä tietää, että on aika luopua?

Minkä tänään heität pois, sitä tarvitset huomenna. JUUEI.
Minkä jääkaappiin ostat, se pitää syödä pois. JUUEI.
Minkä lahjaksi saat, se pitää ottaa vastaan. JUUEI.
Kun pullaa tarjotaan, sitä tulee syödä. JUUEI.
Kun nyt tämän Instagramin avasin, selaanpa sen tässä samalla. JUUEI

Parhaat elämänohjeet ovat viisauksia. Ei yleisiä odotuksia tai omantunnon helpotuksia.

Kukaan ei oikeasti oikeasti suutu, jos teet niin kuin haluat näissä tilanteissa. Napakasti.

Minä.

Lukulistallani on kirja, jossa väitetään, että jokaista omistamaasi tavaraa kohtaan käytät aikaa jopa yli puoli tuntia elämästäsi. Jokaista kyllä-vastausta tekisitkö/tulisitko/voisitko -alkavaan kysymyslauseeseen käytät noin 15 minuutista ihan-helkkaristi verran aikaasi. Lopuksi harmittaa, kun aika meni ja haalea olo tuli. Tai, kun tavara pitää laittaa pellolle. Ja se se vasta älytöntä onkin, jos tulee roinan lahjoittamisesta (lue: pakottamisesta) jollekin läheiselle. Et itse edes raaski hankkiutua tavarasta eroon.

Roisto. Aikarosvo. Häpeäisit. Oikeesti.

Luin noin puoli vuotta sitten jo hiljan tunnettuna olleen teoksen KonMari. Ensialkuun ajattelin, että nyt sitä taas luetaan jotain, mikä on populääriä ja laimeaa. Jotain tällaista Ilari Johanssonin tulkinnan kaltaista. Mutta tässähän oli ajatusta taustalla. Koko elämänmittaiselle matkalle. Ei sillä järjestysfilosofialla, ehkä jollekin muulle onkin, mutta luopumisesta. Luopumisen filosofiasta.

Yksinkertaisuus, luopuminen ja ei-sanan viljeleminen alkoi hyppimään silmille useassa käänteessä. Uusille asioille ei-sanan sanominen on hankalaa. Mutta entäs luopuminen niistä asioista, mitä on tehnyt vuosia. Iloja, joista on tullutkin tapoja. Epäterveitä mieltymyksiä. Itseänsä riuduttavia toimintamalleja.

Haluan tällä kirjoituksella kertoa omia tarinoitani, tuntemuksiani ja ajatuksen juoksua luopumisesta ja siitä, kuinka luopumalla voit elää parempaa elämää. Tavaroista luopuminen on ollut helpointa, ”elämäntehtävistä” vähän kipeämpää. Ihmissuhteista ei niinkään usein tule luovuttua. Keskityttyä kuitenkin olennaiseen.

Luopumisen ympärillä on kolme peruskäsitettä, jotka nostaisin lähempään tarkasteluun ennen sovellutukseni paljastamista:

Pelko, luovuttaminen ja lykätty tarpeentyydytys.

Pelko siitä, että jään jostain paitsi, Fear Of Missing Out. Pelkoa, etten täytä odotuksia. Pelkoa, että joku suuttuu jos B eikä A, joka on yleinen odotus. Mitä jos tarvitsenkin jotain myöhemmin? Tai lapsenlapseni tarvitsee? Tai naapuri, kenelle juttelin viimeksi 2002 jouluna? Valtavan hyvä kirja pelosta on Henkka Hyppösen Pelon hinta. Ennen eläminen oli osiltaan helpompaa, kun vaihtoehtoja oli vähemmän, tavaroita piti käyttää pitkään ja korjailla sekä ihmissuhteet olivat tiiviimpiä. Ylitarjonta asioista heijastuu noina aikaisemmin mainittuna pelkoina. Keskity siihen mitä tahdot. Älä siihen mitä ET tahdo. Intohimon kautta, ei pelon.

Keskity siihen mitä tahdot. Mieti, kuka olet ja mitä haluat.

Koskaan ei saa luovuttaa. On paikoitellen fiksua patistelua ja toisinaan typerintä, mitä voi toiselle ihmiselle sanoa. David Epstein kirjoitti kirjassaan Range – Why Generalists Triumph in a Specialized World luovuttamisesta, että:

Sen tietäminen, milloin kannattaa lopettaa, voi olla yhtä tärkeää kuin sisukkuus

David Epstein

Väitteensä hän perustaa argumentille, että nykyhetken häijyssä maailmassa (wicked world) monilahjakkuudelle on enemmän tilaa, kuin aikaisemmin on ajateltu. Opettajat saavat aikaan parempia tuloksia, kun he vaihtavat koulua. On tutkimustuloksia myös siitä, että nuoret lääkärit onnistuvat työssään paremmin jonkin aikaa valmistumisen jälkeen, ennen urautumistaan. Edelleen kuitenkin olisin antanut selkäni leikattavan maan parhailla asiantuntijoilla, mutta you got the point.

Spesialisaatio on hieno asia. Maailma tarvitsee kuitenkin myös monitaitoisia. Fyysikko ja matemaatikko Freeman Dyson luonnehti, että toimivassa tiedon ekosysteemissä on lintuja ja sammakoita. Linnut näkevät paljon asioita, yleistyksiä ja samankaltaisuuksia monelta alalta yläilmoista. Vievät tietoa yli rajojen. Sammakot pystyvät pureutua asioihin, jotka he näkevät maan pinnalta, erikoistuvat. Vaikkapa tarkastelemaan kukkia ja eliöitä pinnalta. Yksityiskohtia. Myös useita asioita yhdistelemällä voi löytyä uudenlaista mestarillisuutta. On haastavaa olla maailman paras pianisti. Hieman helpompaa olla maailman paras viihdeohjelman pianisti, pianonsoitonopettaja tai elokuvasäveltäjä-pianisti. Uutta ja vanhaa voi yhdistellä.

Mutta mistä tietää sitten, milloin on urautunut liikaa ja on aika lopettaa? Jos joskus saisin Mentaalipallon asiakkaaksi jonkun, joka miettii uransa lopettamista, aloittaisimme näistä.

Tekisitkö tätä, jos sinun tulisi tehdä tätä hänen majesteettinsa salaisessa palveluksessa? Eli ilman, että kukaan oikeastaan tietää mitä teet. Uhraat paljon ajastasi johonkin isompaan hyvään ja aina on jokin isompi asia taustalla tärkeämpänä, kuin oma kuuluisuus. Jos omalla uralla huippuhetkiä on pelkästään mitalikahvit, niin on aika harkita vakavammin.

Liittyykö uran jatkamiseesi ehtoja? Jatkan, jos… Kilpailen, jos… Tulen, jos…
Saat rahaa? Ei kannata, menestys seuraa suurta intohimoa, ei toisinpäin.
Jos kaverisikin lähtee? No miksei, silti kuitenkin huipulla? Treenaatko yksin silti, jos toinen on kipeänä?
Jos asiat tehdään minun tavallani? Samoja asioita tekemällä tulee samoja tuloksia. Kannattaako sitä kokeilla uudestaan?

Ja viimeinen. Tämä pätee myös moniin muihin asioihin.
Onko uran jatkaminen samanlaista, kuin pitäisit lintua kädessä? Ei pakottamalla, vaan avoimella kädellä, onnellisena, että saa todistaa tätä hetkeä. Tietäen, että ei lintu siihen jää, mutta kivaahan se on, kun se siinä istuu hetken. Vai vesilasin puristamista? Ihan sama, onko muki täysi, tyhjä, puolityhjä tai muuta siltä väliltä.

Lykätty tarpeentyydytys on käytännössä luopumista jostain hetkeksi, jotta voi saada jotain isoa, täyttymyksellisempää myöhemmin. Klassinen esimerkki on vaahtokarkkitesti. Itseasiassa hyväksi tekniikaksi tuossa testissä on osoittautunut, että harhauttaa itsensä ajattelemaan tai tekemään jotain muuta, ettei vaahtokarkki pyöri mielessä koko aikaa. Sopimuksia itsensä kanssa. Niitä helpoiten petettäviä.

Jos yrittää käyttää omaa vapaata tahtoa, joka ei koskaan ole täysin vapaata, mutta kuitenkin. Voi joutua usein ristiriitatilanteisiin. Sukulainen tarjoaa pullaa, kun olet painonnostajana punnitusdieetillä. Haluaisit lukea rauhassa kirjaa, mutta puoliso pyytää kävelemään hänen kanssaan ulos. Lähdet kavereiden kanssa velvollisuuden tunnosta soittoravintolaan päättäen olla ottamatta oluttakaan. Ja sitten alkaakin jo se manipulointi. Eihän nyt yksi… Ja niin edelleen.

Luopuminen tarvitsee tuekseen itsensä kanssa tehtyjä sopimuksia. Ja omien harhaluulojen korjaamista. Näitä harhaluuloja on aloitussitaatissa listattuna. Ja paljon muitakin löytyy. Käyhän kertaamassa.

Menestyminen on usein perusasioiden palvomista. Halusin laskea, kuinka moni asia perustuu yksinkertaisuuteen ja perusasioihin. Sain koottua seuraavan listan.


– Harjoitteleminen. Niin vähän kuin on tarpeen, ei niin paljon kuin on mahdollista.
– Lääketiede. Ei niin paljon myrkkyä syöpäsoluille kun on mahdollista, vaan…
– Vaurastuminen. Osta vähemmän, maksa itsellesi eli investoi sijoittamiseen enemmän.
– Stressi. Millä suljetaan pois? Mindfullnessilla – keskitytään minimimäärään asioita. Vaikka hengitykseen.
– Oppiminen. Ei aina uutta asiaa vaan usein myös uudestaan. Saman kertaaminen on opintojen….
– Ihmissuhteet. Ei laatuaika Sveitsin alppimajassa, vaan ne pienet hetket arjessa
– Pareton periaate. 80 prosenttia tuloksista on riippuvaisia 20 prosentista työtä. Ja yleensä vielä perusasioiden palvomista
– Musiikki. Monessa huipputeoksessa on vain neljä sointua. https://www.youtube.com/watch?v=xdYYN-4ttDg.

Ei saanut muuten Hans Zimmer Oscaria tästä tuotoksesta. Mutta mitä vielä. Sävelti silti. Eikä uhriutunut. Ja säveltää edelleen. Kun se on hänestä niin helkkarin hauskaa. Ja melkoisen sydämenpysäyttäjän tuohon elokuvaan kehittelikin.

Ettäs tiesit.

PS. Ukkini, Pekka Kejonen, menehtyi 10.9.2020. Emme tavanneet usein. Olen lukenut teoksiasi liian vähän.
Kiitos isästä, joka kehittyy päivä pävältä lite bätre.
Perheestä, jonka kanssa saan jakaa elämääni.
Mahdollisuudesta innostua elämästä hullun lailla.
Lepää rauhassa.

Tule, leikitään hetki ennen kuolemaa. / Leikitään runoilijaa ja muusaa.

Ihmisistä apuvirtaa

Korona-aika on osoittautunut ihmiskunnalle hankalaksi. Uutiset, tutkimustulokset ja kahvipöytäkeskustelut osoittavat sen, miksi mielenterveys on jatkuva puheenaihe. Ja huolenaihe.

Johann Hari on brittiläinen kirjailija ja journalisti. Hän ottaa usein kantaa masennuksen ja ahdistuksen alkuperäiseen syntyperään. NLP (Neuro-Linguistic Programming) -suuntauksen mukaan ihmisellä on vain synnynnäistä pelkoa. Korkeat paikat ja kovat äänet. Ulottaisin jotain samaa myös masennuksen ja ahdistuksen syntyyn. Moni ahdistuksen aihe voikin olla ”opittua”. Milloin kukakin ahdistuksissaan ajattelee rahojensa riittävyyttä, valta-asemansa pienuutta tai koulutuksensa riittämättömyyttä. Moni asia tuntuu paljon kevyemmältä, kun on muita mukana. Asiat on vain helpompi ”nimetä” rahapulaksi, koulutusvajeeksi tai merkityksettömyydeksi.

Kaksin. Pientä telkkaria tuijottamassa.

Kolmistaan. Tammikuun pakkasissa liikenteenvalvonnassa seuran talkoissa.

Neljästään. Jonkun aivan käsittämättömän huonosti suunnitellun projektin toteutuksessa.

Taustallahan olikin vain… Yksinäisyyttä. Yksin nuissa paikoissa on paljon pahempi olla.

Tässä kirjoituksessa ei ihmelääkettä kehitellä saatika lanseerata. Eikä yleistetä. Kuitenkin niin monesta lähteestä sen voi löytää. Apuvirtaa on saatavissa muista ihmisistä.

Tässä kirjoituksessa jaan kaksi julkista salaisuutta ja muutaman yhteisön, jota kukakin voisi harkita elämänsä tueksi. Suurin osa ajastamme menee asumiseen, töiden tekemiseen ja harrastuksiin. Toivoisin jokaisen lisäävän siihen vielä oppimisen. Ihminen taantuu tai menee eteenpäin, harvoin pysyy vain paikallaan. Ja tätä rapautumuista voit viivyttää oppimalla jotain uutta!

Joskus sinun täytyy valita kahden väliltä: Sen, mihin olet tottunut tai sen, minkä haluaisit oppia.

Paolo Coelho

Niistä salaisuuksista. Meitä ihmisiä on hyvin monenlaisia. Yhdistyksissä on yhteinen aihe, mutta silti sekaan mahtuu hyvin monen sorttista tyyppiä. Kuitenkin, on kaksi asiaa, mitkä ovat likipitäen universaaleja kaikkien ihmisten kesken.

  1. Jokainen ihminen tykkää puhua omista asioistaan
  2. Jokaiselta ihmiseltä löytyy aikaa ja vaivaa ihmiselle, joka tulee kysymään apua käyttäen aikaa ja vaivaa.

Siksi yhteisötkin pyörivät. Siellä vaihdetaan ajatuksia mitä minä tein tässä tilanteessa ja toinen kysyy mitä sinä tekisit tässä tilanteessa. Jos ihmiset eivät haluaisi kertoa omista asioistaan tai yrittää kysyä ihmisiltä, jotka tykkäävät kertoa omista asioistaan, aika hiljaista olisi. Yhteisö on helppo tapa päästä mestareiden juurille. Löytää oikeat ihmiset, joilta kannattaa kysyä. Lukemattomia kertoja olen uskaltanut kysyä ja saanut vastauksen. Harvemmin silloin, kun olen kysynyt kerran, huonosti kirjoitetulla sähköpostilla ja vähän itsestäni kertoen. Tämänkin tilanteen olen voinut korjata jälkikäteen soittamalla ja parantamalla ulosantiani.

Nyt ne yhdistykset. Toistan vielä. Suurin osa ajastamme menee kotona, töitä tehdessä, harrastaessa ja toivottavasti uutta oppiessa. Jos löydät tähän ympärillesi tukiryhmän, alusta alkaen. Voitot kertautuvat eksponentiaalisesti, korkoa korolle.

Aloitetaan asumisesta.

1. Asumistoimintaan liittyvä yhdistys

  • Vuokralaiset VKL
  • Omakotiliitto
  • Suomen Vuokranantajat

Yleensä oman asumisen taival alkaa vuokralaisena. Pohjilla on asuminen kasvattien luona. Nämä pohjat on hyvin erilaisia, omakotitalosta rivitaloon ja kerrostaloon. Haja-asutusalueella tai kaupungissa ja niin edelleen. Jos joku ensimmäisistä naapureista lukee tämän, pyydän anteeksi. Omakotitalon kasvatti paukuttelee helposti ovia liian kuuluvasti. Eikä ilkeyttään.

Asumisen haasteita voi olla hyvin monenlaisia.
Kuka vastaa vuokra-asunnon mistäkin vastuusta?
Vuokranantaja perii vakuuden, vaikka mielestäni mitään ei ollut hajonnut?
Paljonko omakotitalon rantatontin rantaoikeus pudottaa myyntihintaa?
Kuka kaataa tontin rajalla olevan puun, joka on vaaraksi osua sähköjohtoihin?
Vuokralainen toimii laittomasti asunnossani, miten saan häädön käyntiin?
Vuokralainen ilmoittaa, että naapuri tupakoi sisällä. Miten toimit, kun tämä haittaa vuokralaista?

Monenlaisia eri haasteita, joihin ensi toimi saattaa olla helposti hyvinkin raju. Ota heti vuokralais/omakotiasuja/vuokranantaja taipaleesi tueksi yhdistys. Yhdistykset tuottavat materiaaleja, ylläpitävät keskustelufoorumeita ja yleensä tarjoavat ilmaista lakiapua tiukan paikan tullen. Aika oiva lisä, eikö? Kun on tilanne päällä, asiantuntijoita on roppakaupalla saatavilla. Neuvot voi joskus olla eri suuntaisia, mutta maltilla odottaen yleensä sopiva vastaus löytyy. Ja taas. Ihmiset haluavat kertoa kuinka itse toimivat tai toimisivat. Haasteet ja elämäntilanteet yhdistää.

2. Veronmaksajien keskusliitto

Kaikki maksamme veroja. Ja kuten rahasta, niin veroilmoituksen täyttämisestä harvemmin puhutaan julkisesti. Paitsi ”rikkaiden verosuunnittelusta”. Samalla, kun LIDLiin mennään ostamaan halpaa jauhelihaa, K-kaupasta tarjouskatkaravut ja S-kaupassa taisi olla JuhlaMokkaa tarjouksessa.

Samalla tavalla näiden ”verotarjouksien” luokse joudut itse kävelemään. Kukaan ei vähennä opettajien työhuonevähennystä automaattisesti. Ja väitän, että kaikki opettajat teette enemmän kuin viisi kertaa vuodessa töitä myös kotona. Olette oikeutettuja siihen.

Veronmaksajien keskusliitto tarjoaa ilmaista lakineuvontaa ja lehden, jossa löydät jatkuvasti verovinkkejä ja muiden kysymiä kysymyksiä Veronmaksajien juristeille. Yhdistys järjestää myös koulutuksia. Maksullisia sekä maksuttomia.

Jos säästät kaupan tarjouksilla, voit yhtä hyvin säästää tekemällä sinulle tarjotut vähennykset. Joskus voit joutua tekemään lisäselvityksiä, joka on aivan okei. Verohallinnossakin tehdään vain työtään, ei kiusata ihmisiä.

3. Harrasteyhdistykset

  • Urheilu- ja kulttuuriseurat

Harrastuksia on monenlaisia niin kuin on ihmisiä. Olen koko elämäni toiminut erilaisissa urheiluseuroissa. Tutustunut uusiin ihmisiin, saanut elämänmittaisia ystäviä ja saanut valtavasti elämääni. Samanhenkisiltä ihmisiltä voi oppia paljon ja erilaisilta vieläkin enemmän.

Tiesitkö, että Japanissa Okinawan saarella Ogimin kylässä elää pitkäikäisemmät ihmiset. Saarella ja kylässä on reilusti yli satavuotiaita ihmisiä. Yksi pitkän eliniän syy on Moai -ryhmät. Moai -verkoston tarkoituksena on muodostaa ”elämänmittaiset ystävät”-ryhmiä, joissa ryhmän jäsenet tukevat toistensa elämää. Moai -ryhmät perustetaan jo lapsuudessa, muutaman henkilön kesken aikuisten avustaessa. Pihatalkoissa autetaan ja annetaan mahdollisuudet hyvään elämään myös vanhetessa. Auttamista voidaan tehdä myös rahahuolissa. Ehtona tietysti, että jokainen osallistuu vuorollaan. Pisimmät Moait ovat kestäneet jopa 90 vuotta.

Suomessa samanlaisen toiminnan suorana esteenä on raha ja sen ympärillä pyörivä ilmasto. Mutta henkeä on olemassa, meillä lienee montakin seuraa, jonka lainojen takaajina on seurojen jäseniä. Samaa henkeä on tarjolla urheiluseuroissa.

4. Itsensä kehittämisen ryhmät/palvelut

  • Optimal Tribe – Joni Jaakkola
  • Ilona Siekkisen ja muiden fitnessurheilijoiden valmennukset
  • Suomen osakesäästäjät / Nuoret osakesäästäjät
  • Udemy -verkkokurssialusta
  • MasterClass / TED Talks
  • SkillShare
  • Driim.fi

Joitakin asioita on kiva jakaa, mutta tehdä sitten aivan itsenäisesti. Maailma on pullollaan palveluita, joissa on mahdollisuus päästä uudestaan mestareiden juurille. Jos haluat kehittää fyysistä kuntoasi ja jaksamistasi, etsi sinulle sopiva valmennus. Maksa siitä, muuten sitoutuminen jää kehnoksi. Montako kertaa olet saanut jotain ilmaiseksi ja sitoutunut siihen täydellisesti? Itse en ainakaan kovin monesti.

Osakesijoittaminen ei ole salatiedettä. Youtube on videoita pullollaan ja sopivan salatervehdyksen kertoessasi saat aiheesta myös keskustelua aikaiseksi. Suomen osakesäästäjät järjestää koulutuksia ja iltoja, joissa asioista pääsee juttelemaan. Pääsyehtona on vähintään yksi omistettu osake. Heheh. Vähän juksasin. Et tarvitse yhtään. Oikeastaan parempi, ettei sinulla olisi vielä yhtään. Lähtisi homma heti rokkaamaan eri tavalla.

Korona oli varmasti verkkokurssien kulta-aikaa. Verkkokurssin voi nykypäivänä perustaa kuka vain. Suosittelen kuitenkin varauksetta verkkokursseja itse mestareilta. MasterClassissa ja SkillSharessa pääset valikoimaan laajoista kursseista haluamasi. Suosittelen ensimmäisestä Chriss Vossin neuvottelukurssia ja jälkimmäisestä Thomas Frankin ajanhallintakurssia. Suomalainen vastine on Mika Poutalan Driim-palvelu, jossa kuukausimaksulla voit osallistua suomalaisten asiantuntijoiden kursseille.
Tee valintasi itse. Minä laskin, että englanniksi on pikkaisen epämukavampaa.. Ja kun on vähän enemmän epämukavaa nyt, on jatkossa enemmän…

Toivottavasti sait ajatuksia. Ja tästä oli apua sinulle.

Tämä oli ensimmäinen tekstini, jota en kirjoittanut sunnuntaina aamulla. Kokeilen ehkä uudestaankin.

Jos et muuta tee, niin katso nyt ainakin tuo Johann Harin video.

Hän on mua fiksumpi.

Matkalla

Minun elämän mittainen polkuni alkoi Tampereen yliopistollisessa sairaalassa lauantaina 5.3. vuonna -94 iltamyöhällä. Ihan tavallinen keissi. Kasvoin, kävimme ukin kanssa tankkimuseossa, sain pyörän lahjaksi ja nukuin ensimmäiset yöt pitäen tangosta kiinni. Äiti raahasi pyörän kerrostaloon. Tampereelta Kangasalle, sieltä eteenpäin Kuopioon ja Siilinjärvelle. Lukiot ja armeijat lusittuna maailmalle. Ei mitään hajua mitä halusin, joten menin ”jatkolukioon” eli Savonlinnaan opettajankoulutuslaitokseen. Hyvä ammatti pesäpallon kanssa. Olisinpa miettinyt ilman pesäpalloakin. Pari pistoa pelaamaassa kauempana ja nyt hetken kiinni Joensuussa.

Pesäpalloa ajauduin pelamaan pesiskoulun kautta. Meidän taajamassa, Vuorelassa, ei oikein ollut vaihtoehtoja kuin pelata jalkapalloa tai jalkapalloa. Lätkä oli kallista ja isälläni mitta täysi omasta urastaan. Pesiskoulut toi kesälle tekemistä, ilosta en niinkään muista. Kovin mukavuudenhaluinen ja mustavalkoinen olin nuorena, jälkimmäistä helposti edelleenkin. Pelasin jonkin verran tietokoneilla ja Star Wars oli aivan suosikkitavaraa. Ei mitään urheilija-ainesta, ajatteli varmaan vanhemmatkin. Mutta sitten jokin napsahti..

Aloin sattuman kaupalla pelata pesäpalloa ihan joukkueessa joskus 3-4 luokan aikoihin. Muistan ensimmäisen leirini, sattui sopivasti olemaan Siilinjärvellä. Pelaaminen itsessään ei oikein herättänyt mitään valtavaa fanitusta tai yhdessä oleminen. Tajusin, että pystyin lyömään aika hyvin, painavia lyöntejä ikäisekseni. Tai sitten aivan surkeasti. Ja sieltä se napsu tulikin. Jukratutti olla huono. Harmitutti. Tiedätte, mitä sanaa kierrän. Sekuntiakaan ei voinut olla huono.

Aloin treenaamaan pesäpalloa tosissaan melko nopeasti tuon jälkeen. Isäni kävi vetämässä extratreenejä kaksin kaukalolla ja lopun ajan löin omista syötöistä jatkuvasti ja yömyöhäänkin, jos intoa oli. Ja hyvä, että olikin. Siellä olisi kuitenkin ollut World of Warcraftia ja kaikkea muutakin tarjolla. Sitäkin pelasin toki. 😉 Kävin pelaamassa tennistä yhden talven. Kaksi kesälajia ei olisi onnistunut yhtä aikaa. Jälkeenpäin olen jossittelut, josko sitä olisi valinnut mielummin tenniksen. Yksilölajissa saa keskittyä itseensä. Syyttelyssä ja selkääntaputtelussa.

Molemmat vanhempani on kovia tekemään töitä ja innostumaan millon mistäkin miksikäkin aikaa. Ahmin kirjallisuutta ja lukion kursseja ravinnosta ja psyykkisestä valmennuksesta. Pyysin sparrausta kovilta pelaajilta ja valmentajilta. Kysyin saanko tulla vanhempien ryhmään treenaamaan, pääseekö try-outille? Mitä kehittäisit jos… Miltä mun peli näyttää vastustajan näkökulmasta? Valmentajalegenda John Woodenin tunnettu mieti kuuluu, että..

Success comes from knowing that you did your best to become the best that you capable of becoming.

John Wooden

Menestys seuraa, kun tiedät tehneesi (jokaisen päivänä) parhaasi tullaksesi parhaaksi versioksi itsestäsi. Freestaililla suomennettuna. Hauska yhdistää pisteitä näin jälkeenpäin ja huomata seuranneensa näinkin viisasta ajatusta. Kuulin tämän mietteen 2019. Pesis alkoi olla siinä vaiheessa jo pois kuvioista.

Mentaalivalmennukseen minut ajoi palo tehdä asiat niin hyvin, kuin pystyin. Jotta ei tarvitsi jossitella joka käänteessä, että kun piti sitä ja tätä. Yhden kosketuksen taktiikalla. Olin aikaisemmin äärimmäisen ankara piiskuri itselleni. Onhan se helppoa haukkua itseään. Vaikkapa laiskaksi, hölmöksi tai muuten vaan sopimattomaksi. Laiska ei sovi tippaakaan luonteeseeni — yritän jatkuvasti tehdä fiksuja ratkaisuja. Mieluiten vielä sellaisia ratkaisuja, jotka ovat oikeita, mutta eivät yleisen mielipiteen mukaisia. Eli mikään itsesoimailu väitteeni, mutta viha jää itsensä soimailusta.

Lopeta sinäkin heti, olet se ihminen kenenkä auttamisesta olet vastuussa. (Jordan Peterson — 12 elämänohjetta.) Valmentaja kritisoi, hänelle maksetaan siitä. Joukkuekaverit nostaa ja kannustaa. (Wooden) Jos siis halutaan voittaa. Jos pidetään vaan hauskaa niin voitte sopia eri säännöt. Menestyminen kun on monen muun asian kukoistamisen sivutuote.

Itsesoimaus oli ehkä suurin murheeni yhdessä tappavan halun olla paras versio itsestä. Olin urheilijaminältäni hyvin itsekäs. Aika on tärkeä mittari. Jos asiat ei mene niin kuin haluan, on täysin turhaa täällä istuskella muille tekemässä jotain. Yksilöurheilija.. Opin, ettei treenaamalla enemmän kuin muut pääse pidemmälle siitä C-B junioreista. Minun mielestäni siis. Sitten pitäisi treenata fiksummin ja arvostaa lepoa. Apua on myös pelata mielummin ässäparilla kuin patakakkos-herttaseiskalla geeni-texas holdemia.

Minun oma kupla puhkesi, kun rikottu selkä ja ulkomaanvaihto pisti asioita perspektiiviin. Pelaaminen oli ehkä enemmänkin vain ”tapa” tehdä. Opittua. Sunk-cost. Ei voi lopettaa, kun on niin paljon jo heittänyt panokseksi. Ei ollut enää urheilija-minää ja minäminää, kun aloin pohtia..

Minkälaisia asioita tekisin, jotta aamulla ja illalla voisin todeta tekeväni näitä asioita vaikka päivä olisi viimeinen?

Kokisin eläväni 7 päivää viikossa vs. luovin eteenpäin ”hyviä ratkaisuja tässä tilanteessa” tekemällä.

Siksi viimeisinä vuosina valmentajana avasin palaverit, että jos joku tarvitsee apua yhtään missään pesäpallon ulkopuolisessa asiassa tai tajuaa, että tämä homma pitää kyllä nyt jättää, niin tule juttelemaan. Pistetään hommaa eteenpäin. Tehtäväni on auttaa ihmisiä olemaan parempia ihmisiä ja sen sivutuotteena tulee parempia urheilijoita. Jos ”valmennetaan urheilijoita” niin siinä sovelletaan MIG-hitsausta puiden pilkkomisen välineenä.

Yleensä hyvät systeemit toimivat aihepiiriensä ulkopuolellakin. Ensin pitää kuitenkin ymmärtää, mitä ollaan tekemässä. Arvostan esimerkiksi asunto- ja osakesijoittamisessa pokerinpelaajataustaisia henkilöitä. Riskin kanssa eläminen yhdistää. Olisi siitä hyötyä myös urheilussakin. Stressi ja riski esiintyy yleensä yhdessä. Jos on riskiä mukana, niin silloin stressi voi olla tapa käsitellä sitä. Kun määritellään, että stressi on tunnereaktio tilanteeseen, jossa sinulle on tehtäviä, joita et halua tehdä. Niin.. Ymmärtänet pointin. Haluatko olla ratkaisemassa, luotat tehneesi parhaasi eilen ja selviät hengissä huomiseen? Karrikoidusti kärjistäen.

Missä menen nyt? Samalla matkalla. Hyviä juttuja tulee ja menee. Usein pitää sanoa ei, että voi sanoa haluamilleen asioille kyllä. Teen Mentaalipallolle sisältöä ja vastaan pitkistä videoista, ääniraidoista ja ilmeestä, koska pidän siitä. Välillä innostaa ihan jukrasti. Voin kuunnella omaa materiaalia podcastinä tai katsoa Youtubevideota omalta TVltä, aika siistiä.

Katso meidän videoita, lue tulevia blogeja ja jaa hyviä juttuja eteenpäin, jos niitä näät. Annan kolme tipsiä, koska ”se piirtää kenellä on liitu”.

1. On eri asia nimittää itseään harrastelijaksi, puuhastelijaksi tai miksikä vaan kuin huippu-urheilijaksi. Minulla on yhteisenä projektina asuntosijoittamista perheen kanssa. Sanomalla, että olen asuntosijoittaja — käyttäydyn, puuhailen ja toimin aivan eri tavalla kuin sanomalla ”opiskelevani vain asuntosijoittamista”. Opiskelu on loputonta, kaikki ovat oppilaita.

2. Tärkeät asiat mitataan ajassa. Jos urheilu on tärkeää, siihen pitää mennä eniten aikaa. Kuuntele Anni Vuohijoen vierailu Joni Jaakkolan Väkevää elämää -podcastissä. Ota pleikkarin ja telkkarin töpseli pois seinästä aina, kun et käytä niitä. Luo kitkaa asioiden väliin, jotka vie pois tavoitteistasi.

3. ”Miksi just minä oon oikeassa?” on valtava kysymys kysyttäväksi joka ikinen kerta, kun väittelet tai kieltäydyt kokeilemasta vaikkapa meditaatiota. Viideltä aamulla herääminen ja tehokkaat tunnit ei toiminut minulle viime helmi-maaliskuussa. Luin asiasta, kokeilin kuukauden, tykkäsin joistain asioista, toisista en. Voisi toimia nyt, jos kokeilisin uudestaan. Ei ole tarvetta sanoa ”ei toimi minulla” vaan voit keskittyä vaikkapa ystävääsi ja sanoa, että good job, kun olet innostunut.

Totuuden löytäneiden kanssa on yleensä tylsää ja nopeaa keskustella.

Vältä heitä kuin coronaa.

Lakimies, lääkäri vai luuseri?

Tiedätkö sen tädin pojan, joka on lääkiksessä? Isovanhempien auliit kehut, ehkä vähän omienkin. Onhan se niin fiksu, tämä Jalmari-Inkeri, haluaa erikoistua vielä vaikkapa kirurgiksi. Siinä voi olla haastava paikka sanoa oma koulutusala tuollaisen jälkeen, kun näet ja valmiiksi ilmeistä ja eleistä, että jaaha, vai sellaistakin voi opiskella. Ehkä pieni jatkokysymys, mutta ei muuta.

Tämän kirjoituksen tarkoituksena ei ole haukkua kenenkään isovanhempia, Jalmari-Inkeriä ja heidän opiskelukavereitaan, mitään koulutusaloja tai oikein muutakaan. Tämän kirjoituksen tarkoituksena on vahvistaa sitä, että rahaa saa muualtakin, kuin otsikon kahdesta työpaikasta. Vahvistaa, että on helkkarin siisti juttu sinulle, kun nautit omasta koulutusalasta. Olet jopa löytänyt kutsumuksesi mukaisen työn, todella hieno homma! Ja pohtia, että miksi sitä ajatellaan, karrikoidulla esimerkillä, että ihmisestä ”tulee lakimies, lääkäri tai luuseri.” Loru on lainattu ja käännetty Jenkeistä. Ehkä elämää ei voidakaan laatikoida ja elää sen sisässä.

Eräs venäläinen konsultti tokaisi joskus työelämästä, että moni työskentelee viisi päivää, että voisi elää sitten kaksi päivää viikonloppuna. Jos elämän logiikka on tämä, voi ihan hyvin opiskelukatalogista valita työn, joka on mahdollisimman vaikeaa ja maksetaan mahdollisimman hyvää palkkaa. Käyt lusimassa viisi ja saat palkinnoksi kaksi päivää. Pikkaisen parempia päiviä kuin matalapalkkaisemmissa töissä. Siitä näen osittain tämän perinteen johtuvan, että ihmisillä on taipumus arvostaa vanhenevassa polvessa perinteisiä korkeapalkkaisia ammatteja. Lääkäreitä, lakimiehiä, ehkä joitakin muitakin, (diplomi-)insinöörejä? Homma rokkaa ja kaikki tykkää. Toki jotkut kateelliset ei tykkää. Itseäni en lue tähän ryhmään. Koen, että ihmisillä on heikko kyky todeta, että joku juttu voi olla valtavan hyvä juttu kyseiselle ihmiselle, jos se ei olisi sitä hänelle itselleen. Siitä parin kappaleen päästä lisää.

Takaisin siihen 5/2 päivää jaotteluun. Olisiko mahdollista elää seitsemän viikossa? Miten se onnistuu?

Lauri Järvilehto tiivistää kutsumuksen tilanteeksi, jossa ”maailman tarpeet ja oma intohimo kohtaa.” Vetoketjun lailla. Poisluetaan ne huonommat vetoketjut tästä yhtälöstä — kiitos äitille kaikista vaihdetuista. Kutsumus voi mahdollistaa sen, että saat elää täydet seitsämän päivää viikosta. Monet urheilijat, muusikot ja taiteilijat esimerkiksi saavat toteuttaa kutsumustaan, kun heidän tekemisistään maksetaan sen verran palkkaa, että omanlainen elämä mahdollistuu. Pidän kutsumusta muuttuvana — kaikki urheilijat eivät jatka valmentajana tai muutenkaan pyöri enää kentän liepeillä, kun ura on ohi. Oliko kutsumus silloin vaikkapa ”jalkapallo”. Vai voiko kutsumus olla jotain enemmän? Ehkäpä laveampaa?

Mitä se laveampi on? Otetaan nyt esimerkiksi se lääkäri. Hammaslääkäri. Haluatko ”olla hammaslääkäri” vai ”auttaa ihmisiä päivittäin ja pidentää heidän elämäänsä?” Molemmat voi tapahtua yhtä aikaa. Kuvitellaan kuitenkin, että Jalmari-Inkeri on valmistunut hammaslääkäriksi. Tekee kolmatta vuotta töitä yksityisklinikalla. Porche. Päätyrivari. Omakotitalo rakenteilla. Pyörösaha. Onnettomuus. Oikea käsi.
Hän on nyt hammaslääkäri ilman oikeaa kättä. Pidän oletuksena sitä, että yksikätinen hammaslääkäri ei voi tehdä hammaslääkärin työtä.

Tässä kohtaa hammaslääkärin asema (olla hammaslääkäri) voi olla menetetty. Hammaslääkärille ei makseta tittelistä palkkaa, vaan tehdystä työstä. Hänen aikansa oli kalliimpaa kuin useamman muun. Jos työtä ei voi tehdä, palkka ei tule. Palkka tulikin sille asemalle, jota hän edusti. Ei ihmiselle. Yksityisklinikka on laitettava lihoiksi. Kutsumus (auttaa ihmisiä jne.) on vielä tallella, sitä voi tehdä muualla. Mitä tästä yhtälöstä kannattaa poistaa, jotta kutsumusta voi seurata vapaasti? Laveasti.

Ansainnan logiikka. Vaihdat aikaa rahaan. Ihmisparisto.

Se miksi moni sukulainen kyselee opiskelualaasi johtuu ihmisten perustarpeiden tyydyttämisesti. Turvallisuuden tunteesta. Kun opiskelet hyväpalkkaiseen ammattiin, olit entisaikoina turvassa. Leivän leveydestä ei niin väliksi — kunhan oli varma työpaikka — pitkä ja kapea leipä. Se oli perustarve. Siitä sitten asteikolla pääsit ylöspäin, jos olit ”paremmassa ammatissa”. Edelleen kuulen isovanhempia, jotka sanovat lapsenlapsilleen, ettei muusikko ole ammatti. Tai laskettelunope. Tai urheiluvalmentaja. ”Hommaisit oikean ammatin.”

Väitän, että asiat ovat nykyään toisin. Tai voi olla toisin, jos niin haluat. Saat tehdä mitä haluat! Ja kannattaa tehdä mitä haluat! Resepti on simppeli.

Teet sitä mitä rakastat. Raha tulee, kun löydät tarpeen, josta maailma on valmis maksamaan ja haluat tehdä sitä jokaisena päivänä. Kaikesta huolimatta.

Usko pois, on vaikeaa tehdä jotain pelkästään rahan takia. Olet kai kuullut termin ”leipäpappi”? Voit aivan hyvin olla myös ”leipäopettaja”, ”leipäkirurgi” tai ”leipäpankkiiri”. Teen 15 vuotta tätä täysillä ja sitten eläköidyn -harhalla on kova hinta, jonka maksaa vasta jälkikäteen. Viimeisillä henkosilla.

Mitä turvattomuus minusta on nykyään? Turvattomuus on sitä, että kulutat kaikki rahasi, etkä investoi senttiäkään. Et maksa itsellesi ensin, vaan kaikille muille. Kipität uomassa, vaikka haluaisit uida viereisessä lammessa. Kaikilla meillä on viitoitettuja polkuja ja paikkoja, joihin itseasiassa voisi mennä, mutta ei tule mentyä. Kun ei tule ajatelleeksi tai viitoitetuksi. Vain ohjatuksi. ”Hanki oikea ammatti”.

Siksi kaikki me tarvitsemme kannustusta valinnoillemme. Oli ne hyviä tai huonoja, tulkintoja voi tehdä vasta jälkikäteen, molempiin suuntiin tulkiten. Kun seuraavan kerran näet, että joku loistaa iloa ja onnea siitä, että hän on tehnyt jonkun valinnan, joka ei ehkä itsellesi sopisi, mutta selvästi näyttää vaikuttaneen positiivisesti hänen elämäänsä… Kehu. Iloitse puolesta, ui juma, että on hyvä juttu! Oli se sitten uskoa, meditointia, joogaamista, design-laukkuihin sijoittamista, kuvataidetta tai porkkanadieetti. Pidät jotkin rajat, luovu kuitenkin niistä, jotka eivät vahingotia ketään. Matkallahan tässä ollaan. Ja jos joku myöhemmin tajuaa, että tätä en ainakaan haluakkaan olla, sekin on hyvä juttu.

Turvallinenkin voi epäonnistua.

You can fail at what you don’t want, so you might as well take a chance on doing what you love.

Jim Carrey

Simple rules for life

Minulla on sellainen päättymätön suoritelista Evernotessa. Kokoan sinne mielenkiintoisia asioita, kokeiltavia juttuja tai jotakin, mistä pitää ottaa paremmin selvää. Silloin tällöin sinne eksyy myös dokumentteja katsottavaksi. Netflixistä esimerkiksi. Annan esimerkin näitten tehtävien juoksutuksesta:

– Joku kehuu minulle The Last Dance –dokumenttisarjaa Chigago Bullssin koripallojoukkueen huippuvuosista
– Vakuutun asiasta, koska tiedän Phil Jackson olevan ehdottomasti yksi top-20 ”Maailman kovimmat jätkät” listan keskikastin tiikereistä
– Siirrän dokkarisarjan listalle kesäkuun alussa
– 16. elokuuta muistan, ettenpä ole vieläkään sitä katsonut
– Olen kiitollinen, että tuommoinenkin helmi on katsottavissa ”paremmalla ajalla”, sen sijasta, että pieksen itseni henkisesti laiskaksi kakkiaiseksi
– Ajattelen, että kuolen mielummin mahtavien asioiden jäädessä kesken, kuin saaden kaiken ”valmiiksi” ja odotellen sitten kuoleman vastaanottoaikaa odotushuoneessa

Kuitenkin tässä vauhdikkaassa keväässä sain katsastettua toisen dokumentin: Minimalism – A documentary about important things. Ja tajusin jotain pientä.

Innostuksen sain dokkarille, kun olin aikaisemmin saanut luettua KonMari-kirjan, jossa omistettavia esineitä heitetään menemään sen perusteella, tuottavatko ne iloa vai pelkästään säilyttämisen ilon. Tästä heitän heti välihuomion, että kaikki asiat eivät välttämättä ole universaalisti tuotavissa kontekstistaan ulkopuolella. Samoihin aikoihin olin WakingUp-meditaatiosovelluksen aloittelijakurssin noin puolivälissä. Eli käytännössä pyrin rajoittamaan myös ajatuksiani. Sitä ennen pyrin rajoittamaan ajankäyttöäni hölmöihyn huuhahommiin, kuten somenräpläämiseen laittamalla kaikki apsit pois avausnäytöltä, poislukien äänikirjasovellukset, päiväkirjasovellus ja Evernote.

Sitten aloin katsoa tuota mahtavaa dokumenttia minimalismista. Ja pam. Sam Harris, WakingUp-sovelluksen luoja, neurotieteilijä on koko dokkarin ajan asiantuntijavieraana antamassa lausuntoja. Silmälasipäinen poikahan tajusi, että hei, tämä asia on muuten toimiva teema monessa. Muistui mieleen Jari Sarasvuolta kuultu viisaus:

Ei niin paljon kuin on mahdollista, vaan niin vähän, kun on tarpeen

Miten monessa asiassa tämä toimiikaan?
Vallankäyttö — kukistamalla vastustaja viisaasti, voit saada vahvan liittolaisen. Ottamalla kaiken minkä voit, tikari nousee aina valmiuteen, kun käännät selkäsi.
Kuntoilu — Ylikunto vaanii liikkujaa, joka unohtaa kahvikupin tärkeimmän osan. Kahvikupin tärkein osa on tyhjiö keskellä kuppia, johon kahvin voi kaataa. Kuntoilussa tämä tyhjiö on lepo. Esimerkki Alpo Suhoselta lainattuna!
Nukkuminen — Nuku 20 tuntia päivässä, ja olet väsyneempi kuin koskaan.
Syöminen — 70% täyteen syöty vatsa riittää. Ainakin maailman pitkäikäisimpien saarella, Okinawan Ogimilla Japanissa.
Kipeän paikan hieronta — Lapaan koskee? 8 tuntia lacrossepallon päällä hieromista putkeen tuskin auttaa paremmin, kuin useita kertoja toistettu 15 minuutin setti levolla.
Antibiootit — Teho laskee, jos käytämme yhteisesti liikaa.
Asunnon hintatarjous — Jos maksat ylihintaa, millä todennäköisyydellä joku muu tekee saman, kun sinä myyt samaan hintaan? Asuntokin vanhenee välissä.
Kananmunien keittäminen – Vesi räiskyy ja poksuu ja lentelee pitkin musta-valko-harmaata nykykeittiötä induktioliedellä, jos tehona käytetään maksimitehoa 9. Munat keittyvät yhtä nopeasti, vähemmällä räiskymisellä myös teholla 5 tai 6.

Ja lista vaan jatkuu. Meillä on useita, pienen pieniä systeemejä, jotka toimivat hyvin useissa eri ympäristöissä. Pohdin kirjoitusta varten muita pieniä sääntöjä, mitkä toimivat hyvin monilla eri osa-alueilla.

Don’t leave crumbs

Matthew McConaughey

Näyttelijä Matthew McConaughey on mielestäni Suurmies. Isolla S-kirjaimella. Alright, alright, alright. Kun googlaat herran nimellä, löydät monta hyvää puhepätkää, missä hän jakaa viisauksiaan. Ei omiaan vaan opittujaan. Take it or leave it -mentaliteetillä hän toteaa, että totuutta ei voi omistaa, asiat ovat tosia hänelle.

Yksi hänen puheen kolmestatoista vinkistä on suomennettuna: Älä jätä murusia. Mitä murusia? Jätät velkasi maksamatta jollekin ja joudut piilottelemaan häntä, kun huomaat hänet samassa elokuvateatterissa tai ajaudut syrjähyppyyn varatun henkilön kanssa, joka varmasti sattuu sieluusi aamulla. Tai vietät kosteaa iltaa, kun lapsellasi on aamulla klo 08.00. Ja olet ajovuorossa. Sitä ovat nämä muruset. Ihan kuin murusia pöydällä.

Näitä murusia voi jättää jatkuvasti ja joka paikkaan. Yleensä laiskuuttaan. Tulet töistä kotiin ja koet pakottavaa tarvetta ottaa sukat pois jalasta. Otat ne jalasta ja jätät olohuoneen lattialle. Unohdat ne siihen. Avasit prosessin, joka jäi kesken. Puolisosi huomaa ne ja häntä ärsyttää tapasi. Vaikkakin on ihan fiksua ajatella, että alle minuutin jutut kannattaa tehdä mielummin itse, kuin huomauttaa toista, mutta silti. Et selvinnyt tilanteesta tavalla, jota kutsun ”yhden kosketuksen taktiikaksi”. Sama tapahtuu, kun teet yhtä ihmisen mielipuuhaa eli ”lueskelet sähköposteja”. Hei hei hyville yöunille. Kun olisit voinut ne sähköpostit kerralla avata, vastata ja sulkea. Ja palata asiaan taas yhdellä istumalla myöhemmin. Steve Jobs oppi samanlaista ajatusta isältään. Jokainen yksityiskohta, näkyvä tai piilotettu tulisi olla täydellinen, jos se joskus tuleekin nähdyksi. Tätä mietin monesti kerrostalon ilmastointeja puhdistaessa, kun kattojen eristeistä löytyi vaikka minkälaista roskaa ja sinne kuulumatonta tavaraa. Rakennusvaiheen rojuja.

Jaksat kyllä, vaikka olisikin vähän epämukavaa ensin. Ensin pitääkin olla hetki epämukavaa, jotta voisi olla paljon parempaa myöhemmin.

Riski on minusta mielenkiintoinen aihe, koska kaikilla on niin eri näkemys riskistä. Etenkin eri ikäisillä ihmisillä. On toki totta, että verrattuna vaikkapa isoisoisääni, jolla oli riski kuolla sodassa, on minulla aika pienet riskit perusarjessa. Jos heitän sukkani suoraan pyykkikoriin ja maksan laskuni ajoissa. Riski on mielestäni paradoksaalinen asia, koska turvallisuuden voi saada vain luopumalla siitä. Esimerkiksi: Pienetkin asiat horjuttavat turvattomuuttamme, jos tavoittelemme täyttä turvallisuuden hallintaa. Jos luovumme täydestä hallinasta, kivun ja kokemuksien kautta turvallisuuden rajat kasvavat. Asia on hankalasti selitettävissä, mutta Tommy Hellstenin kirja Saat sen mistä luovut selittää asiaa hyvin. Suosittelen kuuntelemaan äänikirjana, jos et lukemisesta innostu!

Riski ja pelko kulkevat usein käsi kädessä. Itse haluaisin lisätä mukaan myös epämukavuuden ja kehityksen, jos loisin aiheesta mallin. Monessa systeemissä riski on se tekijä, jonka kohtaaminen tuo menestymisen tai antaa oppia tulevaisuutta varten. Huomaa, ei siis erottele onnistumista ja epäonnistumista. Will Smith, toinen älykäs näyttelijä, on sanonut:

God placed the best things in life on the other side of fear.

Osakesijoittaja saa tuottonsa rahalle siitä riskistä, että voi hävitä kaikki rahansa. Pelaaja voi voittaa ottelun riskiratkaisulla, jonka epäonnistumisen riskinä voi olla koko ottelun häviäminen. Parisuhteen voi menettää jos haluaa muuttaa sen pelisääntöjä itselleen terveellisemmiksi. Onko parisuhde sitten epäonnistunut, jos vaakakupissa on rutkasti elämäniloa ja oma terveys. Eikä ihminen mielestäni epäonnistumista pelkää. Vaan tuskaa. Tekemiselle on aina joku tulos, ei onnistuminen tai epäonnistuminen. Ja sen tuloksen mukana tuleva tunne määrittelee keinotekoisen onnistuminen vs. epäonnistuminen -asetelman. Epämukavuus tulee ns. epäonnistumisen kanssa ja kehitys aina. Joko suorana tuloksena riskin voittamisesta tai epämukavuuden ja reflektion tuotteena. Jokaisessa ympäristössä esiintyy riskejä. Niillä kannattaa ratsastaa eikä roikkua mukana.


Luottamus, rakkaudellisuus, lämpö ja empatia. Kolmas jokapäiväisen elämän lifehack. Myynti perustuu asiakkaan ja myyjän väliseen luottamukseen. Opettajan ja oppilaan välinen suhde perustuu luottamukseen. Valmentajan ja valmennettavan suhde perustuu luottamukseen. Markku Kanerva oli Markku Kanerva jo ennen, kuin hän johdatti yhdessä muiden valmentajien kanssa Suomen jalkapallomaajoukkueen EM-kisoihin. Jos pelaajat eivät olisi luottaneet Riveen jo ennen tätä temppua, tulos olisi tuskin ollut haluttu. Joskus pitää luottaa johonkin näkymättömään, jotta siitä voi tulla näkyvää. Ja sitä kohti kannattaa ponnistaa rakkaudella, ei voimalla ja pakolla.

Pohditaanpa uudestaan tuota, ei niin paljon kuin on mahdollista, vaan niin vähän kuin on tarpeen –loitsua. Etenkin sanoja MAHDOLLISTA ja TARVE. Onhan se kiva, että voi tehdä asioita ”KOSKA MÄ VOIN”. Ne eivät vain yleensä kumpua omasta halusta (=TARVE). Minä voisin käyttäytyä jotakuta kohtaan jonkin ihmisten määreillä epäasiallisesti, koska olen vaikkapa maisteri. On kuitenkin ihan yhtä mahdollista, että käyttäydyn jotakuta kohtaan rakkaudellisen lempeästi ja arvokkaasti. Mittaamatta sitä mitenkään, ansaitseeko joku sen vai ei. Jokainen on varmasti käynyt ne omat taistelunsa ja joku voi olla sinulle kuin hiomapaperi vessapaperina. Mutta ehkäpä vain just nyt? Ei enää huomenna, illalla tai muuten vaan jokin asia sattui olemaan vinossa. Herätänkö luottamusta enemmän kohdehenkilössä ja ihmisissä ympärilläni toimimalla lämpimästi?

Varmasti.

Yritän kirjoittaa vielä monista näistä aiheista enemmän auki. Yhdellä kertaa…

Vähemmän on enemmän.