Lakimies, lääkäri vai luuseri?

Tiedätkö sen tädin pojan, joka on lääkiksessä? Isovanhempien auliit kehut, ehkä vähän omienkin. Onhan se niin fiksu, tämä Jalmari-Inkeri, haluaa erikoistua vielä vaikkapa kirurgiksi. Siinä voi olla haastava paikka sanoa oma koulutusala tuollaisen jälkeen, kun näet ja valmiiksi ilmeistä ja eleistä, että jaaha, vai sellaistakin voi opiskella. Ehkä pieni jatkokysymys, mutta ei muuta.

Tämän kirjoituksen tarkoituksena ei ole haukkua kenenkään isovanhempia, Jalmari-Inkeriä ja heidän opiskelukavereitaan, mitään koulutusaloja tai oikein muutakaan. Tämän kirjoituksen tarkoituksena on vahvistaa sitä, että rahaa saa muualtakin, kuin otsikon kahdesta työpaikasta. Vahvistaa, että on helkkarin siisti juttu sinulle, kun nautit omasta koulutusalasta. Olet jopa löytänyt kutsumuksesi mukaisen työn, todella hieno homma! Ja pohtia, että miksi sitä ajatellaan, karrikoidulla esimerkillä, että ihmisestä ”tulee lakimies, lääkäri tai luuseri.” Loru on lainattu ja käännetty Jenkeistä. Ehkä elämää ei voidakaan laatikoida ja elää sen sisässä.

Eräs venäläinen konsultti tokaisi joskus työelämästä, että moni työskentelee viisi päivää, että voisi elää sitten kaksi päivää viikonloppuna. Jos elämän logiikka on tämä, voi ihan hyvin opiskelukatalogista valita työn, joka on mahdollisimman vaikeaa ja maksetaan mahdollisimman hyvää palkkaa. Käyt lusimassa viisi ja saat palkinnoksi kaksi päivää. Pikkaisen parempia päiviä kuin matalapalkkaisemmissa töissä. Siitä näen osittain tämän perinteen johtuvan, että ihmisillä on taipumus arvostaa vanhenevassa polvessa perinteisiä korkeapalkkaisia ammatteja. Lääkäreitä, lakimiehiä, ehkä joitakin muitakin, (diplomi-)insinöörejä? Homma rokkaa ja kaikki tykkää. Toki jotkut kateelliset ei tykkää. Itseäni en lue tähän ryhmään. Koen, että ihmisillä on heikko kyky todeta, että joku juttu voi olla valtavan hyvä juttu kyseiselle ihmiselle, jos se ei olisi sitä hänelle itselleen. Siitä parin kappaleen päästä lisää.

Takaisin siihen 5/2 päivää jaotteluun. Olisiko mahdollista elää seitsemän viikossa? Miten se onnistuu?

Lauri Järvilehto tiivistää kutsumuksen tilanteeksi, jossa ”maailman tarpeet ja oma intohimo kohtaa.” Vetoketjun lailla. Poisluetaan ne huonommat vetoketjut tästä yhtälöstä — kiitos äitille kaikista vaihdetuista. Kutsumus voi mahdollistaa sen, että saat elää täydet seitsämän päivää viikosta. Monet urheilijat, muusikot ja taiteilijat esimerkiksi saavat toteuttaa kutsumustaan, kun heidän tekemisistään maksetaan sen verran palkkaa, että omanlainen elämä mahdollistuu. Pidän kutsumusta muuttuvana — kaikki urheilijat eivät jatka valmentajana tai muutenkaan pyöri enää kentän liepeillä, kun ura on ohi. Oliko kutsumus silloin vaikkapa ”jalkapallo”. Vai voiko kutsumus olla jotain enemmän? Ehkäpä laveampaa?

Mitä se laveampi on? Otetaan nyt esimerkiksi se lääkäri. Hammaslääkäri. Haluatko ”olla hammaslääkäri” vai ”auttaa ihmisiä päivittäin ja pidentää heidän elämäänsä?” Molemmat voi tapahtua yhtä aikaa. Kuvitellaan kuitenkin, että Jalmari-Inkeri on valmistunut hammaslääkäriksi. Tekee kolmatta vuotta töitä yksityisklinikalla. Porche. Päätyrivari. Omakotitalo rakenteilla. Pyörösaha. Onnettomuus. Oikea käsi.
Hän on nyt hammaslääkäri ilman oikeaa kättä. Pidän oletuksena sitä, että yksikätinen hammaslääkäri ei voi tehdä hammaslääkärin työtä.

Tässä kohtaa hammaslääkärin asema (olla hammaslääkäri) voi olla menetetty. Hammaslääkärille ei makseta tittelistä palkkaa, vaan tehdystä työstä. Hänen aikansa oli kalliimpaa kuin useamman muun. Jos työtä ei voi tehdä, palkka ei tule. Palkka tulikin sille asemalle, jota hän edusti. Ei ihmiselle. Yksityisklinikka on laitettava lihoiksi. Kutsumus (auttaa ihmisiä jne.) on vielä tallella, sitä voi tehdä muualla. Mitä tästä yhtälöstä kannattaa poistaa, jotta kutsumusta voi seurata vapaasti? Laveasti.

Ansainnan logiikka. Vaihdat aikaa rahaan. Ihmisparisto.

Se miksi moni sukulainen kyselee opiskelualaasi johtuu ihmisten perustarpeiden tyydyttämisesti. Turvallisuuden tunteesta. Kun opiskelet hyväpalkkaiseen ammattiin, olit entisaikoina turvassa. Leivän leveydestä ei niin väliksi — kunhan oli varma työpaikka — pitkä ja kapea leipä. Se oli perustarve. Siitä sitten asteikolla pääsit ylöspäin, jos olit ”paremmassa ammatissa”. Edelleen kuulen isovanhempia, jotka sanovat lapsenlapsilleen, ettei muusikko ole ammatti. Tai laskettelunope. Tai urheiluvalmentaja. ”Hommaisit oikean ammatin.”

Väitän, että asiat ovat nykyään toisin. Tai voi olla toisin, jos niin haluat. Saat tehdä mitä haluat! Ja kannattaa tehdä mitä haluat! Resepti on simppeli.

Teet sitä mitä rakastat. Raha tulee, kun löydät tarpeen, josta maailma on valmis maksamaan ja haluat tehdä sitä jokaisena päivänä. Kaikesta huolimatta.

Usko pois, on vaikeaa tehdä jotain pelkästään rahan takia. Olet kai kuullut termin ”leipäpappi”? Voit aivan hyvin olla myös ”leipäopettaja”, ”leipäkirurgi” tai ”leipäpankkiiri”. Teen 15 vuotta tätä täysillä ja sitten eläköidyn -harhalla on kova hinta, jonka maksaa vasta jälkikäteen. Viimeisillä henkosilla.

Mitä turvattomuus minusta on nykyään? Turvattomuus on sitä, että kulutat kaikki rahasi, etkä investoi senttiäkään. Et maksa itsellesi ensin, vaan kaikille muille. Kipität uomassa, vaikka haluaisit uida viereisessä lammessa. Kaikilla meillä on viitoitettuja polkuja ja paikkoja, joihin itseasiassa voisi mennä, mutta ei tule mentyä. Kun ei tule ajatelleeksi tai viitoitetuksi. Vain ohjatuksi. ”Hanki oikea ammatti”.

Siksi kaikki me tarvitsemme kannustusta valinnoillemme. Oli ne hyviä tai huonoja, tulkintoja voi tehdä vasta jälkikäteen, molempiin suuntiin tulkiten. Kun seuraavan kerran näet, että joku loistaa iloa ja onnea siitä, että hän on tehnyt jonkun valinnan, joka ei ehkä itsellesi sopisi, mutta selvästi näyttää vaikuttaneen positiivisesti hänen elämäänsä… Kehu. Iloitse puolesta, ui juma, että on hyvä juttu! Oli se sitten uskoa, meditointia, joogaamista, design-laukkuihin sijoittamista, kuvataidetta tai porkkanadieetti. Pidät jotkin rajat, luovu kuitenkin niistä, jotka eivät vahingotia ketään. Matkallahan tässä ollaan. Ja jos joku myöhemmin tajuaa, että tätä en ainakaan haluakkaan olla, sekin on hyvä juttu.

Turvallinenkin voi epäonnistua.

You can fail at what you don’t want, so you might as well take a chance on doing what you love.

Jim Carrey

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

Create your website with WordPress.com
Aloitus
%d bloggaajaa tykkää tästä: