Näin se kiire yllätti, kuin joka vuosi talvi yllättää autoilijat Suomessa. Asioilla on taipumus tapahtua ryppäissä. Niin hyvien kuin huonojenkin. Tällä hetkellä on liian monta aivan fantastista asiaa päällä yhtä aikaa. Onneksi elämä näyttää myös nurjaa puolta, kun yhtä aikaa useampi laskuttaja muistuttaa olemassaolollaan ja käyttötavarat päättävät väliaikaisen kohtalonsa. Onneksi asioilla on taipumus myös järjestyä parhain päin.
Miten kohtelet ystäviäsi?
Eilen 14.2.2021 oli jälleen kerran ystävänpäivä. Ja poikkeuksellisesti laskiaissunnuntai samassa kohdassa. Laskiaisen perinne on kiinnostava sekin, mutta päätin kirjoittaa mielummin ystävyydestä. Se on vaikea harrastus. Tai arvo tai elämäntehtävä. Kansalaistaito tai täyteläisen elämän välttämätön kananmunanvalkuainen.
Se on minulle itselleni niin tärkeä asia, että sille voisi antaa lisää painoarvoa opetussuunnitelmassa. Siinä pätee tuttu ajan laki – se mihin käytät aikaasi, se vahvistuu. Tämän seikan huomaat siinä, kuinka itse tehty joulukortti herättää paljon enemmän joulumieltä, kuin WatsAppin ryhmäviestillä laitettu hassu jouluntoivotus.
Sekin voi olla toimivaa, mutta siinä on yksi haaste. Ystävyyden jatkuva haaste.
Mietimme ystävyydessä paljon sitä, mikä on minulle:
1. helppoa
2. mukavaa ja
3. tärkeää
Kohtele kaikkia samalla tavalla, kohtelemalla heitä eri tavalla.
Vaikka ystävyys (ja vanhemmuus ja parisuhde ja…) on monesti pohjimmiltaan sitä, että sinä antaudut. Antaudut miettimään, mikä on toiselle tärkeää. Mikä on toiselle arvokasta.
Useammat suomalaisen koulukasvatuksen käyneet muistavat uskonnon oppituntien kultaisen säännön. Tee toiselle, mitä haluaisit itsellesi tehtävän. Ihaaaan… Kiva… Neuvo. Ihan hyvä.
Muistan, kun edesmennyt lukion äidinkielenopettajani kertoi hänen arvosteluasteikkonsa. Muita arvosanoja en muista, mutta huonoin oli IK. Eli Ihan Kiva. Eli ihan paska. Mutta kivemmin sanottuna hei!
Jos toimisin tämän neuvon mukaan, niin olisin laittanut puolisolleni curling-ottelun valmiiksi, kun hän tulee kotiin. Olisin woltittanut ruuan valmiiksi intialaisesta, taas kerran, ja sauna olisi lämpiämässä. Koko iltana ei puhuttaisi juuri mitään ja saunassa kuunneltaisiin joko Jari Sarasvuon monologia tai Esa Saarisen luentoa. Kiukaan urkujen soittaessa rauhoittavaa sinfoniaansa.
Se olisi minulle mukavaa. Se olisi minulle mukavaa, jos olisin yksin. En usko, että kovin montaa puolisoa tällainen ystävänpäivändinneri houkuttelisi. Meilläkin vietettiin ihan toisenlaista iltaa. Molemmat antautui ja meillä oli todella hauskaa.
Ei ole olemassa laatuaikaa
Ystävyydessä ja vanhemmuudessa toimii sama yhteinen sääntö. Mitään laatuaikaa ei ole olemassa. On vain aikaa. Emme muistele, kuinka paljon rahaa käytimme vaan sitä, kuinka tunsimme siinä ajassa, kun olimme tekemässä jotain yhdessä. Joko ollaan tekemisissä tai sitten ei olla. Kerran vuodessa hienossa ravintolassa virkamiesmäisesti syöden vai viikko mökillä verkkarit suhisten.
Kun olet reissun päällä, joko tavataan tai ei. Töitä kyllä tulee, miksi et seuraavalla kerralla poikkeasi kylässä? Kaikilla meillä on aina kiire. Se se vasta hullua kuulemma onkin, kun ei ole mitään tekemistä. Aina aikaa löytyy, kun sitä oikeasti tarvitaan tai sille saa jotain arvokkaampaa tekemistä.
Ihmiset eivät muista, mitä heille sanoit. Eivätkä miten sanoit. Vaan sen, miten saat heidät tuntemaan.
Mika Poutalalta kuultua
Ehkä tärkein kaveritaito kuitenkin on kuunnella ja ymmärtää. Tässä on paljon jotain samaa, kuin viime viikon kirjoituksessani. Peilaamme monia juttuja näissäkin omasta elämästämme.
Kyllä he ymmärtävät, kun minulla on nyt tällainen elämäntilanne.
Kyllä me vielä ehdimme, nyt on niin kovasti kiirettä.
He tykkäilevät kuvistani/eivät tykkäile kuvistani, se tarkoittaa…
Jos et anna mahdollisuutta kuunnella, toinen ei voi ymmärtää. Kukaan ei lue ajatuksiasi – hiljaisuutesi tuntuu samalta, kuin et olisi tekemisissä ollenkaan. Kuten lukutaitoinen, joka ei lue koskaan, on yhtä huonossa asemassa, kuin lukutaidoton. Kun saat mahdollisuuden kuunnella, kuuntele. Kuuntele niin, että yrität pohjia myöten ymmärtää, mitä toinen puhuu. Kysy vain tarkentavia kysymyksiä, miksi hän kokee näin. Ei mitään faktojen tarkistelua tai spekulointia tai neuvomista, että olisiko se sittenkin pitänyt se Toyota sinunkin ostaa (koska sinullakin on ollut Toyota jo 3 autoa putkeen).
On hirveän vaikeata olla hiljaa yli puoli minuuttia ja oikeasti kuunnella. Yhtä vaikeaa on yrittää tehdä tulkintoja omista tulkinnoista. Hän käyttätyi noin, hän tarkoittanee varmaan siis… Teet tulkinnoistasi tulkintoja ja parhaimmillaan pyörit omassa itsesäälissä puoli päivää.
Ja loppujen lopuksi selviää, ettei toinen ajatellut yhtään mitään sen suuntaistakaan.
Valitseetko ympäristösi vai sinä tekosi?
Aina on hyvä pohtia, oletko sinut omien valintojesi kanssa.
Mikä on sinulle tärkeää?
Miksi näet ystäviä?
Miten näytät, että asia on sinulle tärkeää?
Minä olen sinut tämän asian kanssa, kun joka kesä otan auton alle ja painelen käymään pitkän etelänreissun. Aina, kun olen liikenteessä, yritän nähdä ystäviäni. Vaikka se maksaisi enemmän.
Rahaa minulla voi olla enemmän kuin aikaa.
Ja sitä voi aina tehdä lisää.
Sitten kun hyvin pyyhkii, niin niitä hyvien aikojen haaskalintuja kyllä riittää.
Valitse tarkoin, ketkä mahtuu sinun laivaasi.
Ketkä eivät keikuta venettä?
Sen näkee yleensä varhain.
Pidä heistä kiinni.
Esa Kejonen 