Esa Kejonen

Nukkuminen ja tavat

Tänään sunnuntaina siirryttiin taas kesäaikaan. Mehukas paikka siis pohtia vähän nukkumista. Lisäksi vielä etätyöstressi siihen päälle. Johan tässä on Ouralta saanut viestiä, että josko sitä ruvettaisiin nukkumaan, niin kuin ihmisen pittää…

Olen kuullut usein, että olen hyvin mielenkiintoinen nukkuja. Puhun, liikun, etsin asioita ja lähden kävelemään. Itse olen huomannut, että nukkumaan meno on usein aikamoinen seikkailu. Esimerkiksi viime keskiviikkona heräsin siihen, että räplään puhelimella facebookkia. Sohvalla. Zen ja moottoripyörän kunnossapito -kirja toisessa kädessä.

Zen-hetki kerrassaan.

Näiden yöllisten seikkailujen lisäksi minulla on nukahtamisen vaikeuksia, jos stressi puskee päälle. Kerran kehon ylirasitustilassa jouduin tähän syömään nukahtamislääkkeitä, annostuksen ollessa kuitenkin niin pieni, että siinä lukiolaispojalle hämättiin placebolla silmät kiinni. Yleensä tiedän, että jos nukahtaminen on helppoa — olen nukkunut pitemmän ajan aivan liian vähän. Tämä oli omista tottumuksistani/tavoistani ensimmäinen, johon halusin muutosta noin vuosi sitten, kun pesäpallomailan heiluttelusta hävisi pakottava kiihko. Ajattelin, että kun nyt voin itse vaikuttaa treeniaikoihini, voisin samantien rauhoittaa iltoja lukemiselle ja nukkumiselle. Ja kas, kun ei treenit loppunutkaan kello 21-22 välillä, uni parani huomattavasti.

Add alt text No alt text provided for this image

Kiinnostuin samalla tästä unen parantamisesta ja levosta, kun se suurin buumi oli päällä. Ensin tuli Matthew Walkerin — Why do we sleep? / Miksi me nukumme? -kirja, jota seurasi sitten Tuomilehdon Henrin — Nukkumalla menestykseen. Näiden kirjojen avulla ymmärrät untasi paremmin ja varmasti saat neuvoja seuraamalla sen peruspaketin — nukkumaanmeno, ruokavalio, unihygienia ja nukkuminen — kuntoon. Mutta jokin näistä kirjoista jää uupumaan. Nämä toimivat kyllä paremmin yksin, kuin seuraavat kaksi kirjaa, joten aloittaisin ennemmin näistä Walkerin ja Tuomilehdon kirjoista.

Käsi ylös se, kenestä herääminen on helppoa? Joka aamu? Varsinkin arkisin? Minua alkoi kamalasti ärsyttää se ajatus, että aamulla herään, koska minun ON PAKKO herätä ja nousta ylös. Tätä samaa ongelmaa ei yliopisto-opinnoissa ollut aamutreeneissä, sinnehän oli hyvin motivoitunut menemään. Mutta tavallinen yliopistoaamu ja kurssi, jonka nimi on ainakin 12 sanaa pitkä. Vaikkapa ”kasvatus kestävän ja moninaisuuden kulttuurillisen tulevaisuuden paradigman harhakohtien opintopiirityöskentelyseminaari suurryhmä-ohjaus ja etätyöskentely alustan tarkistus”. Eipä olisi voinut vähempää… Onkohan mulla poissaoloja jäljellä käytettäväksi?

Mutta tavallinen yliopistoaamu ja kurssi, jonka nimi on ainakin 12 sanaa pitkä. Vaikkapa ”kasvatus kestävän ja moninaisuuden kulttuurillisen tulevaisuuden paradigman harhakohtien opintopiirityöskentelyseminaari suurryhmä-ohjaus ja projektialustan tarkistus”. Eipä olisi voinut vähempää… Onkohan mulla poissaoloja jäljellä käytettäväksi?

Samalla olen hyvin toimelias ja tekemisorientoitunut kaiffari. Minulla on todella kieroutunut suhde viihteeseen. Se tuo omat ongelmansa, kun jokaisen asian kohdalla miettii ”mitä minä tästä hyödyn?”. Onneksi sitä keveyttä tuo erilaiset ihmissuhteet. Tuntui, että kaikelle tälle ei millään riitä aika, jos pakolliset palaset työ/nukkuminen/liikunta ovat kaikki kuvioissa mukana. Hattu nousee lapsen- ja koiranomistajille tässä kohtaa.

Toimeliaisuus, kunnianhimo ja heräämisen pakko… Nämä kolme asiaa yhdistyy Robin Sharman kirjassa — 5AM Club ja Hal Elrodin kirjassa — Morning Miracle / Aamun ihme. Otin 5AM Clubin kuunteluun BookBeatistä ihan vahingossa ja jatkoin Morning Miraclella OstanAsuntoja podcastin innoittamana. Molemmat kattavat tapojen saralta sen puuttuvan palasen aiemmin mainittuihin kirjoihin eli aamun haltuunottamisen. Kirjat käsittelevät samaa asiaa eri kerronnan tavoilla. 5AM Club on tarina, joka uppoaisi varmaan paremmin viinilasin tai psykedeelien kanssa. Hieman vaikea kuunneltava äänikirjana. Morning Miracle on puhdasta jenkki-selfhelppiä. Ja iskee lujaa tajuntaan. Ja on helppo kuunnella englanniksikin. Pääteesit molemmista:

Herää aikaisin, saat rauhassa tehdä tärkeitä asioita

Mene ajoissa nukkumaan

Ihmisellä on kaksi syytä miksi herätä. Siksi koska hän haluaa tai siksi, koska on PAKKO.

Suunnittele työsi ja tee päiväkirjaa

Keskity aamurutiineihin ja tekemään oikeita asioita

Ja mikä parasta, näillä minä sain sitä kirkasta lisäaikaa joka päivään! Okei, annan myönnytyksen. Kokeilin kuukauden herätä tasan kello 5, vaikka olisin menossa vasta kymmeneksi töihin. Iso kiitos kirkasvalolampulle. Otin rutiiniksi käydä aamulla sauvakävelemässä ja tein liikkuvusharjoituksen jokaisena aamuna. Ja tykkäsin kovasti. Liikkuvuusharjoituksesta. Huomasin, että aikaa kyllä riitti omille tärkeille asioille, eli lukemiselle, podcasteille, projekteille ja liikkumiselle. Kuitenkin ”kirkkaus” jäi aika vähäiseksi, jos unta tuli se 5-6 tuntia. Aamusta saattoi puoli tuntia mennä ihan hyvin somea töllöttäessä, samana ajan olisi voinut ihan hyvin nukkua. Aikainen herääminen voi tuntua aika radikaalilta ratkaisulta. Mutta siihen jää koukkuun..

Add alt text No alt text provided for this image

Nykytilanteessa heräilen 5.30 – 6.30 välillä ja joskus myöhemminkin, jos nukkuminen heittää härän pyllyä ja Oura kilkattaa. Seuraan omaa nukkumistani Oura-sormuksen avulla stressaamattomalla mielentilalla. Olen oppinut omasta nukkumisestani, että uneni on hyvin haurasta. Yksi huono yö johtaa helposti koko viikon haasteisiin nukkumisessa. Pyrin suuntaamaan aamulla suoraan ulos kävelemään tai lukemaan hetken ennen sitä. Ja sen jälkeen tekemään aamutoimia tai omia juttuja. Sähköpostit ja muut katselen sitten, kun ”kellokortti lyödään koneeseen”. Sellainen viestimien lueskelu ja selailu on pahinta, mitä voit itsellesi tehdä, aamulla tai illalla. Meissä kun ei ole sellaista un-do-nappia, että muistijäljen saisi pyyhittyä pois. Ainut un-do-nappia muistuttava vempele on Sam Harrisin Waking Up -meditaatio appi, jossa joka päivä on tarjolla 10 tai 20 minuutin meditaatio. Toimii hyvin.

Nämä kirjat muutti ajatteluani paljon. Merkittävimmät asiat ovat:

Aamu treenin jälkeen ei tarvitse hävetä, jos illalla jää treeni välistä

Herään, koska haluan herätä

Palautuminen laitetaan kuntoon ensin

Ajan lisäämisestä ajan käyttämiseen

Omissa aikatauluissani edellisen kirjoituksen perään olisi tullut käytännön vinkkini siihen, miten pystyt suuntaamaan aikasi asioihin, jotka ovat oikeasti tärkeitä. Ja vähän keinoja arvojen löytämiseen ja käyttämiseen elämässä.

Noh. Kirjoitushetken hengessä, ehkei se ajan vähyys olekaan niin ongelmallista, kun useammat työskentelevät etänä ja harrastusmahdollisuudet ovat hyvin maanläheiset julkisten tilojen ollessa suljettuna. Nyt on hyvä kaivella sitä koulutuksen-somen-ryhmäpaineen alla piiloon hakatun luovuuden etsimistä.

Perttu Pölösen kirjassa ”Tulevaisuuden lukujärjestys” oli hyvä kuvaus nykyajasta. Hän kirjoittaa, että luovuutta ja hauskoja sattumuksia on vähemmän eri teknologioiden myötä. Google Maps ohjaa sinut perille, keneltäkää ei tarvitse kysyä neuvoa tai törmäillä hassuihin paikkoihin suunnistuksen mennessä vikaan. Jo nyt, mutta etenkin 10 vuoden päästä nuorelle voisi olla ihan mahdoton ajatus, että joku muu valitsee hänelle musiikkia, mitä hän kuuntelee. Siis radio ja radiokanavan toimintaperiaate. Minä harvemmin olen yrittänyt nauhoittaa radiosta kuuluvaa musiikkia. Kylläkin olen yrittänyt sitä soittaa sovellukselle, joka löytäisi sitten sen varsinaisen kappaleen. Sekin varmaan tuntuu tulevaisuuden nuoresta aika antiikkiselta puuhastelulta.

Väitän, että nyt voisi sellaisessa SaarisEsamaisessa välähdyshengessä mahdollisuus saadakin niitä törmäytyksiä erilaisiin asioihin, mihin se normaali arki uppoaa. Minulla on ajatukset ja vapaa-aika uppoutunut aika mallikkaasti parisuhteelle, curlingiin ja asunto-osake-vaurastumispuolen opiskeluun. Nyt on ehkä ihan hyvä hetki kurkistella vähän futurismiin, koodaamiseen ja katsella vähän elokuvia, Miettimättä, saako tästä nyt yhtään mitään muuta kuin viihdettä.

Mutta. Sinulle. Muutakin kuin oman elämäni pohdintaa ja muiden asioilla viisastelua.

12 on aika maaginen luku. Kellossa on niin monta tuntia. Vuodessa yhtä monta kuukautta. Sille on oma sana – tusina. Magnesiumin järjestysluku. Hirmumyrsky boforeina mitattuna. 12 apostolia Jeesuksella. Kahdentoista taulun lait Rooman historiassa.

Kokosin numeron hengessä 12 erilaista yksittäistä vinkkiä, minkälaisiin asioihin sinä voisit laittaa aikaasi, jos aika meinaa käydä pitkäksi. Kolme filmitaiteellista teosta, kolme kirjaa, kolme podcastiä ja kolme oppimisen aluetta. Muista ajasta, että se on arvokasta. Rahaa tulee aina lisää. Aikaa voi vaan kuluttaa.

Kolme filmiä

Pursuit of Happyness – Will ja Jayden Smithin tähdittämä elokuva kovasta työstä, ongelmista ja niistä selviytymisestä. Sekä asenteen ja näkökulman merkityksestä. Top 3 elokuvia, mitä olen koskaan katsonut.

What the Health? – Kasvisruokavalion puolesta kohua herättänyt dokkari. Tähän sellainen spoileri, että hetkittäin saattaa ällöttää ja maistua propagandalta. Mutta, katso itse ja tee omat johtopäätökset. Herättelee ajattelemaan ja kokeilemaan. Asiantuntijat ovat sitä oikeasti. Ja nyt on hyvä hetki opetella tekemään uusia ruokareseptejä.

Koodi Bill Gatesin mieleen (Inside Bill’s Brain: Decoding Bill Gates) – tämä on siitä poikkeuksellinen valinta, etten ole itsekään vielä tätä katsonut. Kuullut vain liian paljon hyvää. Bill Gates, Steve Jobs ja Elon Musk. Kovia äijiä ja ihan samperin mielenkiintoisia.

Kaikki löytyy Netflixistä. Jos katsot yksin tai sopivassa porukassa, Kokeile englannin kielisillä tekstityksillä.

Kolme kirjaa

Rikas isä, köyhä isä – Robert Kiyosaki. Puolifiktiivinen esimerkkitarina siitä, kuinka vaurastuminen toimii ja rahan voi saada tekemään töitä puolestasi. Oikeastaan mikä vaan Kiyosakin kirja käy, tämä on helppolukuinen ja kiinnostavassa muodossa kerrottu. Juoni rakentuu siihen, että rikas (kaverin) isä ei tee työtä rahasta ja investoi loput, köyhä isä paiskii hienoilla titteleillä pitkää päivää huonolla palkalla. Ja Robert kertoo näistä opetuksista tarinoiden muodossa.

Atomic Habits – Pura tavat atomeiksi – James Clear – kiinnostava kirja siitä, kuinka uusia tapoja voi oppia, käyttää hyödyksi ja muuttaa paremmiksi. Voittavat tavat toimii. Nyt kun rutiinit on minimissä, on pelikenttä auki luoda uusia. Saatavilla suomeksi ja englanniksi.

Mens Are from Mars, Womens Are from Venus – John Gray – oikein kunnon parisuhde eepos kaikille sukupuolille. Hyviä tipsejä, vinkkejä ja teoriaa siitä, kuinka eri sukupuolien ajattelumallit, järjestelmät ja toiminnat vaihtelevat. Uppoaa hyvin äänikirjanakin, tästä on hyvä aloittaa englannin kielisten äänikirjojen kuuntelu.

Kolme podcastia

OstanAsuntoja -podcast – Harri Huru – Asuntosijoituspodcastien ykkönen Suomessa, ehdottomasti. Harri tiputtelee tasaiseen tahtiin loppuviikosta podcastiä asuntosijoittamisesta ja vuokranantajuudesta. Päälle vielä blogitekstit sunnuntaisin, IGTV-Youtube-video ja podcastarkistoista jaksoja vielä vähän vanhemmasta asuntosijoittamispodcastistä. Suosittelen lämmöllä, materiaalia on runsaasti ja taso on hyvä. Silloin tällöin lipsutaan sopivasti myös muun elämän parantamiseen. https://ostanasuntoja.com/ostan-asuntoja-podcast/

Väkevä Elämä -podcast – Joni Jaakkola – Väkevää asiaa hyvinvoinnista, terveydestä, työelämästä ja huikaisevia urheilijatarinoita. Jonilla käy porisemassa mittava vierasjoukko ja monologitkin irtoaisi ihan kiitettävästi. https://www.supla.fi/ohjelmat/vakeva-elama

Jari Sarasvuon Yle Areena -monologisarja. Mitenkähän tätä nyt luonnehtisi. Kokeile itse. Ajattelun aminohappoja, ajankohtaisia aiheita, tiedelähteitä ja pelkkää yksinpuhelua. Jos yksin pystyt puhumaan puolitoista tuntia, yli 100 jaksoa ja yhdessä jaksossa alle vuorokaudessa 6 200 kuuntelua. Jotakin tässä on. Kaikki olen kuunnellut, useamman kahdesti. https://areena.yle.fi/audio/1-1791080

Kolme oppimisen aluetta

TED-puheet. Hurjassa nuoruudessa ajelin 4-5 tuntia Savonlinnasta Ylivieskaan lyömään vihreätä kumikuulaa. Matkat meni aikalailla TED-puheita ja Sarasvuon juttuja kuunnellessa. Aiheita on ihan miljoonasti ja puhuminen tulee jatkossa olemaan high-demand-taito. Vuorovaikutusta ei koneelle voida ulkoistaa. Hyviä on esimerkiksi: https://www.youtube.com/watch?v=iCvmsMzlF7o&t=308s https://www.youtube.com/watch?v=SGTMSV8QUrs https://www.youtube.com/watch?v=lmyZMtPVodo&t=35s

Esa Saarisen ”Filosofia ja systeemiajattelu” -luennot. – On kaksi kaveria, kenenkä luento-opetusta jaksan kuunnella ja haluan kuunnella vapaa-ajallani. Jordan Peterson ja Esa Saarinen. Filosofiasta, systeemeistä, ihmisyydestä, hellästä dynamiikasta ja rakkaudellisuudesta. Ja minulle parasta. Ei sitä perinteistä ”pysy kärryillä” -oppimista. Ei ole mitään kärryjä. Hyppää mukaan milloin vain ja anna ajattelun virrata. https://www.youtube.com/watch?v=wrN7L0yghIk

Elements Of AI ja koodaus MOOC – Tekoäly puhuttaa ja Helsingin Yliopisto vastasi huutoon. Kahden opintopisteen kurssilla pääset tekoälyyn kiinni ja oppimaan siitä lisää. Koodauksen MOOCissa sinulla on mahdollisuus kotona opetella koodaamaan 10 opintopisteen verran javaa. sout sout.

Kiitos, kun/jos luit.

Tykkää, jaa, kommentoi ja haasta minua. Minä tarvitsen sitä.

Ajanhallintaohjelma

Pienestä asti minä olen ollut hyvin tarkka siitä, mihin käytän aikaani. Aikaa myöten kaikki seitsemän partakarvaa on alkaneet kasvaa sekä mustavalkoisuus on ajattelusta hieman hälventynyt. Välitön tarpeentyydytys ei olekaan se keskeinen valintakäsite. Tämä näkyi esimerkiksi niin, että lapsena halusin olla mielummin treenaamassa/pelaamassa, kuin leikata nurmikkoa, tehdä lumitöitä, käyttää koiria tai osallistua astianpesukonerumbaan. Pienempänä ei nähnyt viittä minuuttia pitemmälle — jos kotitöitä ei tehnyt, niin tuloshan oli ”saat huudot” ja ”et saa huutoja” omasta mielestä. Sori siitä isä ja äiti, nyt on onneksi ymmärrystä siitä, että parhaat palkinnot jaetaan vasta, kun on valitsemassaan bussissa jaksanut istua pitempään.

Suurempi muutos nytkähti liikenteeseen viime kesänä, kun suuri ja viisas Tero Puustinen —ratsastus- ja autourheilumaajoukkueiden performance-coach — kävi pitämässä vierailuluentoja meidän joukkueillemme. Terolla on paljon asiaa ”mansikoista”, timanttisen tiimin vaikutuksesta ja voittavien tapojen muodostamisesta. Suosittelen hänen luentojaan suurella tärkeydellä. Ilolla maksettua rahaa.

Tiiviin opetuspaketin lopuksi Tero iski luokalle käteen kynää ja paperia, jossa oli erilaisia viivoja. Tehtävän nimi oli arvoharjoitus. Pitkille viivoille listattiin arvoja päähäntulojärjestyksessä ja pitkien viivojen perällä oli kaksi lyhyttä, yhden-kahden numeron viivoja. Ensimmäiselle asetimme tärkeysjärjestyksen näille arvoille. Tärkein numerolla yksi ja niin edespäin. Tämän valmistuttua Tero löi faktat tiskiin:

Tärkeimpään arvoon pitäisi käyttää eniten aikaa, eikö näin?

Näin toiselle viivalle pohdittiin arvot järjestykseen, jossa tärkeimmän, numeron yksi sai arvo, johon käytit eniten aikaasi. Siellä sitten hikipäissäni mietin ja pohdin, että ”ei sateenkaarikolibri, tämähän ei täsmää nyt kyllä yhtään tärkeimpien arvojen kanssa.” Eniten aikaa menee asioihin, jotka ei ole minulle tärkeitä.

Monella muullakin osallistujalla paperi tuotti naaman kalpenemista. Nykyajassa on muutamia ikäviä piirteitä, odotuksia ja viihdykkeitä, mihin aika valuu. Sarasvuon Jari on hyvin tiivistänyt neljä hyvinkin suurta uhkaa ajankäytölle:

Möllötys, töllötys, mässytys ja tissutus

Somemöllötys aivottomana puhelin kourassa, television ja netflixin töllötys aivottomana sohvan mutkassa. Ruuaksi kelpaamattoman sokeripommi hyvekkeen mässytys ja erilaisten nestemäisten ”nautinto”aineiden pakonomainen ryystäminen. Ja kaiken hyvekkeen päälle, näitähän vielä tuputetaan lisää. Mainoksilla, uusilla sovelluksilla, nudgeilla ja esikuvilla.

Oletko huomannut esimerkiksi, että:

Lasten uudessa TikTok-sovelluksessa, jos yrität painaa itsesi pois sovelluksesta, sovellus pyytää varmistamaan pois lähtösi ja SAMALLA VAIHTAA uuden videon näkyviin, jotta et lähtisikään pois?
Netflix tekee saman toisella tavalla, automaattinen toisto käynnistyy seuraavasta jaksosta todella nopeasti. Ja sen lisäksi, Netflix on todennut, että heidän yksi vihollisistaan on…. nukkuminen.
Ja räikeä mainonta, totta kai. Vihreäkuulakonvehtia, -keksejä, kettukarkkiuutuuksia ja toinen toistaan tanakampia uutuuskakkureseptejä.

Oletko jo maistanut? Ai et? No sittenhän iskee FOMO —fear of missing out — tunnehinta siitä, että nyt taisin jäädä jostakin paitsi.

Odotukset ja sitoumukset. Näistä asioista kehkeytyi kaksi pääkohtaa minulle. Muutama unettomampi yö, paljon asioita paperille Italian retriitillä ja useita keskusteluja oman kumppanin kanssa. Olen saanut nämä muotoutumaan itselleni selkeiksi ja haluan jakaa ne myös sinulle. Näiden noudattamisessa pyrin hyödyntämään 100-prosenttista sitoutumista, koska se on helpompi kuin mikään vaikkapa 97-prosenttinen sitoutuminen.

Meidän aikaamme syö hirveästi erilaiset odotukset, joita yritämme täyttää. Joku sanoo sinulle, että: ”Hei, olisipa kiva, kun tulisit paikalle” ja ajatus alkaa hyrräämään. Tapahtuma on sinusta täysin turha ja kuluttaisit vaan aikaasi, mutta kaveri pään sisällä hakkaa lautasia ja pistää maksamaan tunnehinnan siitä mietinnästä, että: ”Hei, mistä mä jään paitsi jos mä en mene sinne?”. Todennäköisesti, et mistään. Minä olen tehnyt itseni kanssa sopimuksia — esimerkiksi en ota työpaikkaa vastaan, jos tilanne on ”tulet nyt tai et koskaan” — ne auttaa haarukoimaan sopivaa toimintaa tilanteissa, jossa tuntuu pahalta sanoa ei. Saku Tuominen puhuu tässä tilanteesta tuon FOMOn vasta-ajatuksesta, JOMOsta. Joy of Missing Out, iloa siitä, että keskityit itsellesi tärkeisiin asioihin.

Näitä odotuksia tulee myös epäsuorasti. Olen viimeajat uneksinut ruokakaupassa käynnin ja siivouksen ulkoistamisesta. Ruokakauppa on saatukin jo ulkoistettua Foodiessa. Ja se on ollut mahtavaa. Minun ja puolison aikaa vapautuu 45 minuutista kahteen ja puoleen tuntiin joka viikko itselle tärkeille asioille tai levolle. Maksan siitä toki, kympin per ruokakassien noutokerta. Mutta onko se aika, ROTI, Return on Time Invested, arvokkaampaa kuin se kymppi. Paljonko on yhden tunnin hinta siitä, että pelaat omien rakkaimpiesi kanssa keskellä viikkoa vaikka Monopolia ja juot teetä? Kestä ne ajatukset siitä, että ”kunnon isä” voi olla ilmankin jokaviikkoista (raivo)kauppareissua ja tee niin kuin parhaalta tuntuu. Itsestäsi.

Vanha viisaus ”kun toiselle kumartaa, pyllistää toiseen suuntaan” kuvaa hyvin sitoumuksia. Pidän projekteista ja tykkään olla monessa mukana. Olen hyvin miellyttämishaluinen henkilö, joka pitää ihmisten kanssa toimimisesta. Mottoni oli aikaisemmin, että tehdään yhdessä ja minä voin tehdä kaksinverroin. Homma maaliin, täällä on hartiat. Sitoumuksia sieltä täältä — mene tuonne, tee tuota ja tästäkin olisi hyötyä — ja ihan liikaa. Siihen päälle pieni pakkomielle täydellisyyden halusta ja vaarallinen tapa innostua 110 prosenttisesti uusista asioista, jolloin se ”tärkein arvo” jää aina uudelle asialle kakkoseksi. On hankala pärjätä pitkässä juoksussa, jos vuoroviikoin innostuu curlingista/padelista/opetusteknologiasta/blogista/asuntosijoittamisesta niin, ettei muuta ehdi tehdäkään sillä viikolla.

Uusia ajatuksia tähän minulla oli suojella omaa jaksamista sanomalla ei ja antaa asioiden ja ajatusten virrata vapaasti. Oman jaksamisen suojelemiseksi tein huoneentaulun itselleni tärkeistä asioista, tavoista ja tavoitteista sekä puhelimeen listan nimeltä ”NOT TO DO-list” eli lista asioista, mitä en halua tehdä. Uuden projektin kanssa pyrin pohtimaan näiden perusteella, voinko lähteä mukaan vai en. Ja sen kerron, että haastavaa on opetellessa. Derek Sivers tokaisi Tim Ferrisin ”Tools of Titans” kirjaan hyvin, että vain sellaiset uudet asiat mahtuu elämään, joihin vastaus olisi HELL YEAH ja ne ylittävät Vau-kynnyksen!

Ajatukset voi virrata myös vapaasti, eikä pakonomaisesti. Filosofi Esa Saarisen luennoilla tärkeintä on, että ”ajatus voi virrata vapaasti” eikä ”täällä ole mitään kärryjä, mistä voisi pudota”. Aina ei tarvitse junan lailla puksuttaa eteenpäin deadlinesta toiseen. Jos löydän uuden ja kiinnostavan asian, pistän sen muistiin ja yritän palata siihen myöhemmin. Jos muistan. Tai jos innostun siitä uudestaan. Listoja ei aina tarvitse tuhota käymällä kohta kohdalta läpi, samaan aikaan sellainen on hyvä olla olemassa. Sitoudu joskus myös kevyesti, vaikkapa verkkokurssille voisi osallistua ja tavoitella kouluarvosanan 5 suoritusta.

Miksi niin huonoa?

Koska pelkästään idea voi olla terveyden, murheen karkoituksen tai miljoonan arvoinen.

Mitä vaihto voi opettaa sinusta itsestäsi?

Viime viikolla palasin vaihtoaikaan ja muisteloihin siitä, minkälaista oppia voi saada maailmalta. Nyt syvennytään siihen, mitä sinä voit oppia itsestäsi maailmalla.

Olipa kerran se lähtöä edeltävä päivä. Kotosalla Pohjois-Savossa alkoi illat jo pimetä hyvää vauhtia ja se ikävin vuodenaika – loka-marras-lumeton joulu – alkoi pilkistellä. Ei nukuta. Hirveästi ajatuksia. Ihan kiva joo lähteä, mutta silti hiipii mieleen ”mitenkä siellä pärjää?”. Tunteethan on omia. Niihin sinulla on omistajuus. Ja se sattuu, kun joku niitä vähättelee. ”Älä ny stressaa, ihan helppo homma” tai ”Lopetas jo.”

Ne on ihan hyviä vinkkejä, joskus. Prosessointi pitää kuitenkin tehdä itse. Kuulin joskus viisaammiltani, että tämä tunteen omistajuus onkin ihan hyvä juttu. Sillä voit itse valita, mitenkä tulkitset erilaisia tunteita. Otetaanpa esimerkki:

Huomenna on tärkeä tapahtuma, johon olet valmistautunut kolmisen kuukautta. Illalla sängyssä huomaat, että A) et saa unen päästä kiinni, B) ajatukset laukkaa kovaa vauhtia ja C) mahassa perhoset villisti laukkailee.

Mikä tunne tämä on? Se on juurikin se tunne, miksi sinä sen itse nimeät ja minkä mukaan käyttäydyt. Miltä tuntuu innostunut olo? Ei nukuta, ajatukset pyörii ja mahassakin perhoset laukkailee, koska innostumiseen liittyy usein positiivisia merkityksiä. Entä pelko? Ei oikein nukuta, yliajattelun myötä pää on täysi ja mahassa vähän möyrii, kun ei oikein tiedä miten sitä huomisesta selviää.

Will Smith sanoi joskus haastattelussa, että ”God placed the Best things in life on the other side of fear”. En ota kantaa siihen, kuka laittoi ja minne. Mutta yhdyn samaan – parhaat asiat ovat pelon toisella puolella.

Muuta pelon tunne innostumisen tunteeksi!

No alt text provided for this image

Moni unelmoi irtiotoista pois omista ympyröistä. Haaveilee siitä, ettei kaduilla törmäile hyvän päivän tuttuihin ja töistään ei pääse eroon ilman, että astuu Suomen rajojen ulkopuolelle. Vaihto on kyllä tätä kaikkea. Suosittelen ehdottomasti. Minulle se oli retriitti itseen ja uusien asioiden kokeiluun. Kerkesin lukea todella paljon enemmän artikkeleita, kirjoja, unelmoida, tehdä listoja ja kokeilla esimerkiksi tätä kovasti kyseltyä somettamista. Sillä sai sopivasti puhelimenkin rauhoiteltua, kun kaikki sai sitä kautta kurkistella, että miten meillä menee. Arki on hyvin tasaista ja sitä arvostaa paljon enemmän, kun tasaisuutta halkoo reissut ympäri pitäjiä ja uusia seutuja. Arjen harmaus unohtuu, kun paikka vaihtuu jatkuvasti. Kotikoloa arvostaa paremmin, kun on istuskellut hieman junassa, kantanut reppua koko päivän ja syönyt milloin missäkin ja mitäkin. Eikä pelkästään kaurapuuroa aamupalapöydässä.

Jotkut huippuyritysten johtajat vaikeita päätöksiä tehdessään varaa lentomatkan tai junamatkan jonnekin, jotta voivat tehdä päätöksen rauhallisessa tilassa, eri ympäristössä kuin kaiken muun työn. Vaihto toimii samalla tavalla. Samaan aikaan elämää ei tarvitse näin radikaalissa mittakaavassa muuttaa.

Jos koet, että ajatus junnaa ja kirkkaus puuttuu, vaihda paikkaa ja riko rutiineja!

Aamupala, Bordeaux, Cafeincup No alt text provided for this image

Ehkä viimeinen, ehkä tärkein oppi liittyy ihmisiin ja ihmisten kanssa toimimiseen. Uusien ihmisten kanssa käydään aina uudet neuvottelut siitä, kuka minä olen, mikä on minun statukseni ja mitenkä tässä selvitään työpäivää/koulupäivää/projektia/yhteistä taivalta eteenpäin. Lähtökohtaisesti tämä havainto toimii myös oppilaiden kanssa.

Kukaan ei ole velvollinen arvostamaan sinua minkään sinua määrittävän määreen takia.

Näitä määreitä voivat olla asemasi (opettaja, valmentaja, johtaja), tulotasosi, perhetaustasi tai vaikkapa käytöksesi. Ihmiset alkavat pitää sinusta puheiden, tekojen ja luottamuksen jälkeen. Tätä kukaan ei pysty ohittamaan. Ihminen ihmiselle, ihmistä kohti. Jos pyrit ajattelemaan, että joku kuuntelee minua ennen kuin tutustumme, koska A, B tai C, kompastut yleensä liialliseen vallan käyttöön. Vai oletko koskaan ollut iloisen myöntyväinen, kun joku ilmaisee, että ”te kuuntelette nyt minua, koska olen minä” puheilla, asenteella tai teoilla.

Unohda merkityskilpailu. Minun merkitykselliset asiat ovat merkityksellisiä siinä laajuudessaan vain minulla. Sinun omasi sinulle. Jaetaan merkityksiä, puhutaan niistä ja unohdetaan siinä samalla kilpailla niillä.

Buona giornata, mi amici.

Mitä vaihto-opiskelu opetti maailmasta?

Paljonkin. Vähän turhan liian paljon yhteen kirjoitukseen tiivistettäväksi.

Vaihto-opintoihin lähtö alkoi jossain toisen tai kolmannen vuoden paikkeilla ajatustyöllä. Keskustelimme puoliskon kanssa, että voisihan sellainen olla ihan kivaa. Useampi kuukausi ”lomalla” uudessa paikassa kaksin. Mikähän maa olisi kiva? Miten sinne vaihtoon pääsee? Kuinka kauan siellä voi olla? Meidän aivoilla on jännä taipumus muokata ajatuksia teoiksi ja löytää näkyvillä olevia asioita, kun niistä kiinnostuu. Valkoisia autoja on tosi paljon, jos sinulla itselläsi on sellainen. Päivän saa paremmin käyntiin, kun aamulla kysyy itseltään: ”Miksi tästä päivästä tulee hyvä?”. Ja aivojen alitajunta tekee työn loppuun keksimällä vastauksia, jotka putkahtelevat sitten ilmoille sopivina hetkinä. Jotkut jopa kirjoittavat paperille kysymyksen ennen nukkumaanmenoa, johon toivovat alitajunnalta vastauksen. Toimii.

Ajatuksista tulikin sitten itseään toteuttava ennuste. Opinnot neljässä vuodessa pakettiin ja sitten haarukoimaan lomajaksoa syyskuusta joulukuuhun. Se on vain kolme kuukautta, siitä kerkeää sitten pesiskentille ja työelämään takaisin. Kela maksaa oman asunnon asumistuen kolmen kuukauden ajalta, Erasmus-apuraha on 360-420e / kk riippuen kohdemaasta ja säästöjä matkaan kuukauden sijaisuudesta/kesätöistä tai omista säästöistä. Ei minusta huono diili. Toistaiseksi pisimmät reissut on kuitenkin ollut täyteen ahdettuja 6-8 päivän lomia.

Hakuprosessi ei ole haastava. Netissä täytettäviä lomakkeita sekä motivaatiokirje englanniksi. Oikolueta se vaikka ystävällä, että kielioppi on priimaa. Pärjäät varmasti omalla englannillasi sitten kohdemaassa. Mitenkä? No siksi, koska sun on pakko. Se on äärimmäisen hyvä motivaattori, jos maitojuna ei ole vaihtoehto ja paluulento on varattu samalla kuin menolento sitten vaihdon lopulle. Pikku tönäisy mukavuusalueen ulkopuolelle ja uudesta alueesta luovuus alkaa vääntää työtä mukavammaksi.

No alt text provided for this image

Vielä lyhyt pätkä taustaa ja siirryn asiaan. Mietimme kohteeksi Australiaa, Saksaa, Sveitsiä, Ranskaa ja Italiaa. Päädyimme viimeisimpään muutamista syistä: hyvä sijainti, uusi kieli, paljon paikkoja, missä matkustaa yhdellä kertaa ja minun isoäitini hauta. Ruokahan siellä oli taivaallista ja kelikin hyvin suotuisa. Menitpä minne vaan, asiat lutviutunee yleensä parhain päin. Monta kommellusta, kiirettä, suuruudenhulluja suunnitelmia, tappelua ja kinaa, rahojen laskemista ja joko-mennään-kysymyksiä on todennäköisesti edessä.

Kolme tarinaa, kolme oppia.

Joka ikinen reissu, niin reissuun lähtö tai reissun sisäisest reissut, oli todella hyviä paikkoja pysähtyä pohtimaan – mikä on tärkeää? Pääasiassa tämä tuli pakkaamisen kannalta. Reissuun lähtiessä meillä oli yksi iso ja yksi pieni matkalaukku sekä reppu mukana. Onneksi kaikki menivät lentokentän tarkastukset läpi. Välillä tuntuu, että Joensuu-Siilinjärvi viikonloppureissulla on enemmän tavaraa mukana kuin nuilla reissuilla.

Kysymys on siinä, mikä on oikeasti tärkeää ja mikä mukavuutta? Ihminen tulee toimeen hyvin vähillä tavaroilla, mutta suomalaiset olemme onneksi kovia säästämään niitä tavaroita. ”Varmuuden vuoksi” ja ”jos joskus vielä tarvitsee” ja ”Jos tänään heittää pois niin huomenna tarvitsee”. Reissusta muodostui mulle oma KonMari-retriitti, jonka jälkeen alkoi häkkivaraston ovesta lähteä tavaraa mäkeen. Elin aivan hyvää, onnellista, jopa elämäni parasta aikaa kahdella matkalaukulla ja repulla. Huikeita reissuja pelkällä repulla ja kangaskassilla.

Luovu tavarasta. Ihminen on tavaroidensa vanki ja orja. Tavarat eivät raivaa itselleen tilaa, huolla itseään ja hävitä itseään. Sinä teet työn.
No alt text provided for this image

Opettavaisissa kokemuksissa on ripaus epävarmuutta mukana. Kävimme ensin puolisoni vanhempien kanssa lomailemassa Roomassa ja jatkoimme sitten historialliseen, parhaiden pizzojen kaupunkiin Napoliin. Junamatkustaminen oli Italiassa pääsääntöisesti huippua ja todella helppoa. Italo vei raiteilla kuin lentäen ja ajoissa jos varasi, sai ”extraluokan” lipun edulliseen hintaan tilavilla penkeillä ja tarjoiluvaunulla. Tällä reissulla kuitnekin tuli mutkia matkaan. Junan piti olla perillä seitsämän aikaan Napolissa, mutta myöhästelyjen takia olimme perillä 23 jälkeen, vieraassa suurkaupungissa. 9 miljoonaa asukasta, ahtaasti asutettuna ja yöaika. Sekä tunnetusti juna-asemat eivät ole se ”place-to-be” iltasaikaan. Rivakasti taksiin. Taksimies ei puhu englantia, sanakaan. Osoite ”Vico Meiorani trentitre” likipitäen täydellisesti lausuttuna ja kysymys ”quanto costa?”. Parilla kympillä perille. Airbnb-kohteelle ei päässyt ajamaan. Taksi jätti meidät pimeälle kadulle, keskelle katua skootterien vilinään etsimään asuntoa. Skoottereita vasemmalta oikealta, ei valoja eikä kypäriä kuskeilla. Säkkipimeää. Etsittiin asuntoa 20 minuuttia, majoittaja ei vastaa puhelimeen. Gsus. Nyt vois lähteä vaikka kotiin, ihan Siilinjärvelle asti. Löysimme kuitenkin ehjinä majoitukselle, joka oli yhtä persoonallinen kuten oli kaupunkikin. Ja hyvällä tavalla! Tykkäsin kovasti.

Joka reissu, majoitus, matkasuunnitelma tai alustava suunnitelma sisälsi pienen ripauksen epävarmuutta mukanaan. Tämän ja parin muun reissun jälkeen. Sanotaan, että kukaan ei suunnittele epäonnistumista, suunniteleminen epäonnistuu. Opettajan työssä ja työelämässä jos tätä neuvoa seuraa kovinkin ankarasti, voi uupuminen olla edessä. Kun suunnitelmaa hiotaan pilkulleen, minuutilleen oikein. Jossain kohtaa kokeile päästää jo irti. Sitten, kun niitä ikäviä sattumuksia tulee, hengittele vähän syvään ja mieti kunnolla. Pelko, nälkä ja kiukku tekee ikäviä asioita ajattelulle. Aika ikävä reissu tulee, jos mielessä on suunnitelman toteuttaminen sen sijasta, että….

Hei, tää voi hyvinkin olla mun viimeinen kerta täällä. Last time.

No alt text provided for this image

Kaikki isoimmat jutut tehdään yhdessä.

Kun on nälkä, jano, väsy, stressi, rahahuolia ja kipeät paikat, viestintä menee aika yksipuoliseksi yhdessä ajatuksien kanssa. Näin kävi aika usein ja yleensä vielä molemmilla yhtä aikaa. Viestinnän ilmiönä asia on tuttu mediassa. Kovin montaa kertaa et päivän aikana voi lukea, mitenkä jossakin maassa joku asia on hyvin. Sama viestintä tapahtuu ihmisten välissä heikkoina hetkinä.

Muista se viimeisen kerran ajatus. Me ollaan täällä ja just nyt. Se viimeinen kerta voi olla joka kerta. Kaupassa, junassa, kodissa, töissä, harrastuksissa, reissussa, yhdessä syömässä.

Suunnittelutyötä oli ihan hirveästi. Milloin joku voi tulla vierailulle, milloin mennään tuonne ja käydäänkö jossain samalla. Paljonko voi olla poissa koulusta. Reissujen lisäksi me painettiin opintorekisteriin vajaa 30 opintopistettä, vaikka olimme 12 viikonlopusta 9 reissussa. Tenttiin lukua, ryhmätöitä ja esseitä.

Kaikki tämä oli sellaista, mihin en olisi varmasti yksin pystynyt. Kiitosta pitää jakaa matkakumppanille, kämppäkavereille, Utusen Tapanille UEFille ja kotiväelle. Enemmän kuin koskaan sanotuksi saan, olen kiitollinen. Ilman heitä tämä olisi ollut paljon kehnompi reissu.

Yksi arvoistani on: Auta ihmisiä tekemään asioita, joihin he eivät yksin pystyisi. Yritän aina muistaa kiittää, kun joku tekee saman minulle.

No alt text provided for this image

Keinoja pahimman varalle

What’s the big deal? Mikä on pahinta mitä voisi tapahtua?

Olisinpa osannut kysyä näitä samoja asioita itseltäni siinä autokortin saamisen aikaan. Jopa hieman aikaisemminkin.

Tämä kirjoitus todistaa taas sitä maailmankatsomusta, että ihminen yleensä opettaa asioista, jotka ovat hänelle itselleen vaikeita. Minulla vajaa parikymmentävuotisen peliuran vaikeimpia asioita oli rentoutua ja ajatella kirkkaasti, jos odottamatonta tapahtui tai tiukassa henkisessä haasteessa piti pelata omalla taitotasollaan. Eli suurimmat haasteet oli maksimaalisissa tilanteissa, joista ei selvinnyt a) kaavamaisesti b) ilman ulkoista painetta ja c) perussuorituksella olisi saanut edes hyvän yrityksen aikaan.

Silloin ajokortin saamisen aikoina selviytymismekanismi oli:

Reenaat sitten niin paljon, että olisit ylivoimaisen hyvä. Sulla on aina mahdollisuus olla ylivoimaisen hyvä. Korvaamaton.

Ylirasitustilahan siinä tuli vastaan. Useamman kerrankin. Niin fyysistä kuin henkistä stressiä mielin määrin. Ei kroppa ota vastaan viittä punttitreeniä viikossa – jos treenaat samoja liikkeitä ja lihasryhmiä 3-4 kertaa viikossa kovilla (liian kovilla) ärsykkeillä. Ja lajitreenit vielä päälle. Pakkomielteisesti.

Onneksi siinä hölmöilyssä samalla kasvaa, kehittyy ja kiinnostuu erilaisista asioista. Lukiossa kävin henkisen valmennuksen verkkokurssi Pohjois-Savon Urheiluakatemian järjestämänä ja sain siemenen itämään. Ehkä asioita voisi tehdä sittenkin muita fiksummin ja suorittaa paremmin, kuin harjoitella vastustajat kumoon. Syttyi innostus lukea kirjoja ja kouluttaa itseään muuten.

Minna Marsh – Miksi maali ei synny. Erik Bertrand Larssen – Vahva. Erik Bertrand Larssen – Paras. Melina Niemi – Menestyksen portaat. Jarmo Liukkonen – Psyykkinen vahvuus. Christopher Treierin valmennus. Puustisen Teron valmennus.

Näistä otin keinoja käytäntöön, yksi tapa kerrallaan mukaan. Sovelsin niitä omalla peliuralla, arkielämässä ja valmennuksessa. Tärkeintä oli muuttaa tapoja hitaasti kerraallaan. Tiedätkö niitä ihmisiä, jotka tammikuussa lupaa menevänsä aikaisin nukkumaan, kolmesti viikossa salille, vähentävänsä juomista, käyvänsä aamulenkillä ja meditoivansa 10 minuuttia päivässä? Kaikki kerralla. Maksimissaan kahden viikon ajan ja sitten taas vanha jatkuu.

Tällä kertaa nostan esiin viisi keinoa, jotka on minusta parhaimmillaan juurikin niissä tilanteissa, jossa tilanne on äärimmäinen. Vaikkapa se päivän, pelin, esityksen tai viikon tärkein suoritus, jossa haluat olla parhaimmillasi. Järjestys on pienimmästä suurimpaan. Pienimmät ja helpoimmat keinot ensimmäiseksi mainittuna.

Puhu itsellesi mitä haluat tehdä – kieltämisen sijaan

Ei viestit on kovin hankalia. Ja negatiivisia tulkita. Meidän aivomme eivät ymmärrä sanaa ei. Älä kävele kuralammikkoon – Kierrä kuralammikko. Älä tiputa mailaa alaspäin – pidä maila ylhäällä. Sama viesti, eri sanat. Ensimmäinen vahvistaa ei-toivottua tulosta, toinen tarjoaa ratkaisun. Tästä aiheesta on hauska video. Niinkin henkisesti raskaassa lajissa kuin snooker. Ottelut kestävät päiviä. Eriä on useita kymmeniä isoissa turnauksissa. Pahimmillaan voit istua puoli tuntia oman virheesi jälkeen penkillä ja katsoa, kun vastustaja voittaa erän. Yksi isoimmista turnauksista, kaksi huippua vastakkain vuonna miekka ja kivi. Nyt nämä kaverukset näyttävät, kuinka viimeisen erän viimeinen pallo, joka päätti voittajan, ratkesi ja mitä ajatuksia heillä oli mielessään ennen lyöntejä.

Don’t hit it thick – Älä lyö paksua osumaa – https://youtu.be/CmwgkT7f0uI?t=2218

2. Ankkuroi itseluottamus sormiisi – ne on aina mukana – Christopher Treier

Sain kerran sähköpostia, että Marcus Grönholmin ja Kaisa Mäkäräisen kanssa työskennellyt Christopher Treier pitää ilmaisen koulutuksen oppilaille. Menin paikalle. Onneksi tilaisuus oli käännetty, Christopher veti sen ruotsiksi. Yksi tärkein oppi tältä reissulta oli itseluottamuksen sormet. Tein tätä aina ennen peliä ja en varmaksi muista, opetettiinko asia juuri näin kun selitän, vai sovelsinko sitä itse. Kuitenkin:

Ota oikea kätesi. Katso sormiasi ja mieti jokaiseen sormeen yksi asia, josta olet kiitollinen/onnistut/joka on sinulle merkityksellinen. Esimerkiksi näin. Pikkurilli – olen ollut hyvä perheenjäsen perheelleni. Nimetön – olen onnistunut isoissa peleissä, kovissa paikoissa. Keskisormi – olen arvostettu joukkueen jäsen. Etusormi – pärjään hyvin opinnoissa/työelämässä. Ja peukalo – minua odotetaan tänään kotiin, tapahtui mitä tapahtui.

Käy näitä kohtia läpi ennen tilaisuuttasi, tiukkaa tilannetta tai muussa itseluottamuksen kuopassa.

3. Isoimmat asiat tehdään yhdessä.

Minä olen ryhmä/paritilanteissa hyvinkin vaikea persoona, jos meillä on kiire ja paljon asioita pöydällä tai mitään ei näytä tapahtuvan. Usein otan (omasta mielestäni) repun selkään ja kannan hommaa maaliin. Palkintona sitten stressiä, keskiverto/huono suoritus ja useampi heikentynyt ystävyyssuhde. Tai parisuhde.

Samanlaisia tyhmiä valintoja tuli tehtyä pesäpallossa. En luottanut vaikkapa etenijän nopeuteen, kaaren väärän huutoihin tai mailamieheen. Tällainen ajattelu johti sitten typeriin ratkaisuihin. Kaikki isoimmat asiat tehdään yhdessä. Sinun tehtäväsi on tehdä mahdollisimman hyvä suoritus annetussa tilanteessa, usein riittää ihan hyvä suoritus. Sinun tulee tehdä mahdollisimman monta hyvää yritystä.

Curlingissa liian kovaa heitettyä kiveä ei saa hidastettua, mutta harjaamalla saa hitaan kiven matkaa jatkettua useita metrejä. Heitä sopiva heitto ja luota harjaajiin. Kiveä ei yksin tarvitse heittää keskelle pesää.

4. Puhu itsellesi kuin parhaalle kaverillesi – suurin piirtein kaikki psyykkiset valmentajat

Nyt edetään jo isompiin, jokapäiväisiin muutoksiin. Kuvittele lapselle vanhempi, joka päivittäin sanoo, että tuo koulunkäynti on kyllä ajan tuhlausta. Aivan typerää touhua. Millaisin mielin tämä lapsi lähtee kouluun?

Aikuistuessa on hyvä ymmärtää, että silloin tällöin voi selkäänpuukottajaa kiittää mielipiteestä ja jatkaa omaa matkaa. Mielipiteethän aina kiinnostaa, mutta annettu arvo onkin sitten oma asia. Kiitä siis mielipiteestä sen sijaan, että valehtelisit, ettei sinua nyt kiinnosta tämän kaverin mielipiteet. Kyllähän ne aina kiinnostaa. Sinuakin. Mitä muut sinusta ajattelee.

Kuitenkin asiaan. Uusi roolileikki. Sinä olet nyt lapsi ja tämä vanhempi on sinun negatiivinen minäpuhe. ”Et pysty tähän, mitenkä et pysty vaikka harjoittelet, olet kyllä aika huono, kun tuolla määrällä ei tapahdu mitään. KESKITY. HALUA ENEMMÄN. RAUHOITU.”

Henkisen väkivallan pyörä, joka pyörii päivästä toiseen, kun teet itsellesi tärkeitä asioita. Usko itseesi, ole lempeä, ole kärsivällinen ja kohtele itseäsi kuin parasta kaveria. Jos et edes itse usko itseesi niin…

5. Jaa identiteetti osiin

Epäonnistuit. Tuntuiko siltä, että nyt kaikki on mennyttä? Otappa omasta ajattelusta koppi. ”Mikä kaikki”?

Ennen jokaista isoa laskuaan lumilautailija Shaun White kysyy itseltään: ”At the end of the day… Who cares? What’s the big deal? I am here, I am going to do my best and then I am goin to my home and my family is there” Samanlaisia ajatuksia oli Andre Agassilla ennen peliä sekä Mika Poutalalla.

Mikä tässä on se oppi? Yhden asian ei kannata olla se ”kaikki”. Kuten kasinollakin tai osakesijoituksissa – käytä vain sitä rahaa, minkä pystyt menettämään. Urheilijana – käytä se aika, minkä pystyt uhraamaan. Käy mummolassa, vanhempien luona, näe ystäviä, perhettä, aloita jokin toinenkin harrastus tai/ja kehitä työelämään keinoja. Urheilu-ura, työpaikka tai esittävän taiteen työt. Nämä kaikki voidaan sinulta ottaa pois. Joko reilusti, epäreilusti, hitaasti tai nopeasti.

Ota identiteettiisi muitakin rooleja kuin se päärooli. Oli se sitten työelämässä tai urheilijana.

Tavoittele suuria asioita vuorotellen, muualla riittää se ihan hyvä sillä välin.

Työskenteletkö listalta? pt. 2

Nyt kuvitellaan, että joku on saanut ajankäyttöään priorisoitua tekemällä listoja. Ripaus luovuutta, muutama projekti liikaa ja kyltymätön halu sanoa kyllä jokaiselle asialle, joka vaikuttaa ”ihan hyvältä” häneltä kysyttäessä. Lista täyttyy, asiat lentää, tulee uusia listoja. Post-it lappuja töissä, kotona, jääkaapin ovessa, työhuoneessa, pari taskussa ja armoton stressi päällä.

Kirkkauden ja keskittymisen säilyttämiseksi omaa listaa täytyy A) suojella, B) kalenteroida ja C) purkaa tehtävä kerrallaan. Esittelen tässä kirjoituksessa jokaisesta kategoriasta muutaman idean päivittäiseen käyttöön, jolla helpotat kiireen tuntua, tehtävätaakkaa ja omaa oloasi. Oma näkemykseni on hieman sovellusta Saku Tuomisen ja Esa Saarisen viisauksista ja ajatusmalleista. Tuominen rajasi kiireen määritelmäksi kirjaassaan Juuei – pieni kirja priorisoinnista, että ”Kiire on tunne, että tekemistä on enemmän kuin aikaa.”. Esa Saarinen taas pohtii ajattelusta, että ”Tärkeintä ei ole ajattelun liikkeen suunta, vaan sen vapaa virtaus”. Summaten, sanon useammalle asialle ei kiitos, perustelematta sen kummemmin ja pyrin purkamaan listaa yksi iso tavoite mielessä, vapaasti virraten ja pohtien, mikä sillä hetkellä on kiinnostavaa ja tärkeää. Isoa ja kevyttä. Juuei -kirjalle vahva lukusuositus.

A) Suojele listaasi!

Minä pidän sähköpostia, viestimiä ja kalenterinjakolinkkejä tapoina, joilla joku muu pyrkii vaikuttamaan minun toimintaani. Eli tuomaan heille tärkeitä asioita, minun listalleni. Harvoin laitan itselleni sähköpostia. Vaikka ehkä pitäisi. Voisi toimia samalla tavalla kuin ”valepalaverit” kalenterissa, jotta saat tärkeitä asioita tehtyä, kun kukaan ei yritä varata aikaasi siitä kohdasta.

Luo arvot asioilla, jotka kuuluvat listallesi. Tärkein arvo vie eniten aikaasi, toiseksi tärkein toiseksi eniten ja niin edelleen. Pohdi kysyttäessä, meneekö tämä arvojeni kategorioihin vai ö-mappiin suoraan. Ja kieltäydy kohteliaasti. Parasta mitä voit tehdä sekä kysyjälle, että itsellesi, on että olet rehellinen ja kohtelias ilmoittaessasi kantasi. Derek Sivers, yhdysvaltalainen kirjailija ja yrittäjä, on kehittänyt itselleen ”hell yeah!” -kynnyksen päättääkseen, ottaako uuteen asiaan osaa vaiko ei. Hän kieltäytyy kaikista asioista, joihin hänen reaktionsa ei ole ”Hell yeah!” ja innostus suurta. Hän kieltäytyy kaikista ”ihan ok” -jutuista raivatakseen tilaa paremmille asioille.

B) Kalenteroi ja keskity sen hetken rooliisi. Laita kalenteriin aukkoja, milloin teet listaltasi asioita. Toistaiseksi omasta kalenteristani ei ole löytynyt sivua ”joskus” tai ”kevväämmällä” tehtäville asioille. Aikaa kyllä on, jos asioita ei ole likaa.

Michael Phelpsin kirjassa No Limits Phelps kertoo ajattelumallistaan tehtävien priorisoinnissa. Se on akronyymi ”WIN”, joka tulee sanoista ”What is Important Now!” Mikä on tällä hetkellä tärkeää. Phelps toisti sitä kilpa-urallaan itselleen ja pohti usein, mitkä toimet ovat juuri tällä hetkellä tärkeitä. Mitkä asiat ovat juuri tässä hetkessä, tässä ajassa, ennen jotakin tärkeitä. Kirjoitan tätä artikkelia tänään siskoni luona. Enona kirjoittelen, kun lapset vielä nukkuvat. Tänä viikonloppuna ei ole ollut aika listalle. Ei työpaikalle. Ei kirjoittamiselle. Ei asuntosijoittamiselle. Tai urheilu-uralle. Tässä hetkessä, tässä roolissa on tärkeää olla tällä hetkellä paras mahdollinen eno lapsille. Tai sanotaanko, ihan hyvä eno. Siihenkin on vaikea päästä, jos roolisi vaihtelee hetkittäin vaikkapa noiden ylempien välillä.

C) Keskittyminen yhteen asiaan kerrallaan. One Thing. Tämä on Gary Kellerin ja Jay Papasanin hyvin suosittu kirja yhteen asiaan keskittymisestä. Koko kirja pyörii yhden asian tekemisen ympärillä. Sen yhden asian löytämisestä kullekin päivälle tai hetkelle, mikä vie parhaiten sinua eteenpäin polullasi kohti tavoitteitasi. Minulla on oma listani puhelimessa. Päivittäin otan yhden asian, jonka fontin muutan siniseksi ja fonttikoon muita suuremmaksi. Keskityn tähän yhteen asia päivässä ja tyydyn siihen, että saan sen asian tehtyä. Juurikin sen tärkeimmän. Yksi lista on varsinainen tehtävälista ja muut listat muita asioita varten. Ideat mahtuvat aina johonkin, mutta tehtävälistalle ei päädy kaikki.

Jotkut käyttävät asioiden tärkeyden säätelyssä neljän laatikon Eisenhowerin matriisia. Itsekin koen sen toimivaksi! Jotkut asiat ovat oikeasti tärkeitä ja kiireellisiä, eli vihreän laatikon sisältä. Jotkut asiat ovat tärkeitä, mutteivät niin kiireellisiä eli sinisen laatikon sisältöä. Sitten on keltainen – delegointi laatikko ja punainen laatikko asioille, jotka eivät ole tärkeitä eikä kiireellisiä. Niistä pitäisi uskaltaa luopua, joka on usein vaikeaa ihmiselle. Opettele luopumaan asioista ja luottamaan toisiin.

@The Eisehowe Matrix – https://astar.tv/post/another-productivity-thingo-the-eisenhower-matrix/

Oli tapasi mikä tahansa, muista pohtia joskus itsellesi ääneen, kun ajankäyttö karkaa tärkeimmistä asioista:

Mikä on pahinta mitä tapahtuu, jos tämä asia jää tekemättä ja keskityn minulle merkityksellisiin asioihin?

Työskenteletkö listalta? part 1

Kauppalista. Lukulista. Idealista. To do -lista. Not to do -lista. Kirjalista. Velkalista. Idealista…

Mä oon listojen ystävä. Jos jokin jää kirjoittamatta ylös listalle, se unohtuu. Mutta miksi joku jää kirjoittamatta? ”Unohtui” on yksi syy. Minulla on myöhemmin teille toinen, ihan hyödyllinenkin syy.

Ihmisen työmuisti – lyhytkestoinen muisti – on kapasiteeltiltaan hyvin rajallinen. Tutkimusten mukaan (esim. Cowan 2001) työmuistiin mahtunee yleensä ja keskimäärin maaginen luku NELJÄ, yksikköä. Numerosarjaa, yksittäistä numeroa, lauseita, sanoja tai muuta. Yksinkertaistettuna. Työmuistiin voi mahtua lyhyeksi aikaa kerralla vaikkapa numerosarja 3, 4, 9, 2 tai neljä numeroparia, jopa neljä numerosarjaa tai neljän sanan lause. Mutta kuitenkin, hyvin vähän informaatiota. Tästä eteenpäin asiat juurretaan säilömuistiin. Teatteritaiteilijan vuorosanat siirtyy säilömuistiin harjoittelemalla, toistojen kautta. Samalla tavallla tekeminen helpottuu työpaikalla, jos ne vesivärit ovat siellä vesivärikaapissa.

Onko sinun, minun tai meidän kokeiltava tätä työmuistin neljän yksikön rajaa jatkuvasti? Ähkyttää työmuistia päivästä toiseen. Opettajan työssä, kun muistettavaa ei ole paljon – ainakaan yksityiskohtia. Milloin erityisopettaja ottaa oppilaita, kuka oli tänään poissa, kenellä on hammaslääkäri tänään ja kuka menikään 11.00 – 11.15 välituntivalvontaan? Helpotat itsesi sekä muiden työtä paljon, kun teet ja hallinnoit erilaisia listoja. Siirrät ajatuksia ja muistettavia asioita paperille. Edes pieninä sanoina. Vapautat kapasiteettia ja stressiä muuhun käyttöön.

Haasteita on listojenkin pitämisessä. Etenkin yhteisten listojen. Missä mikäkin lista löytyy? Mitä minä laitan listalle? Kenenkä vastuulle (listalle) tämä kuuluu? Kuka saa tästä palkkaa? Vai saako kukaan tästä palkkaa?

Helppous ja priorisointi. Helppous – meillä on listat paikassa X ja seinällä Y. Listoja on asioista Z, Y ja Å ja listan Ö saat kansliasta jos tarve vaatii. Työpaikalla on monia eri persoonallisuustyyppejä (minä olen sini-kelta-punainen, ESTJ, ihan kelvollinen systeemiajattelija, muutama tunnelukko, listaihminen jne…). Jollekin nämä listat eivät sovi. Ne syövät luovuutta tai rajoittavat tekemistä liikaa. Täydellistä listaa ei olekaan, eikä jokaista tehtävälistaa tule suorittaa loppuun asti. Ideoita paperille. Ajatus virtaamaan. Ihan hyvä riittää.

Kari Helin jakoi kirjassaan ”Ihmisten erilaisuus – 16 tyyppiä työelämässä” ihmisiä kahteen kategoriaan: Käynnistäjiin ja loppuunsaattajiin. Käynnistäjillä on karrikoidusti useita ideoita ja intoa pistää muutos/hanke/projekti aluille. Loppuunsaattajat kiusaantuvat muutoksesta ja innostuvat enemmän vasta projektin loppupuolella. Yleensä nämä menee ristiin – käynnistäjät ovat luovia persoonia ja listat ei niin innostaisi. Korkeintaan uusien aloittaminen. Loppuunsaattajat karsastavat muutosta ja se lista olisi kyllä tehtävä loppuun, ennen kuin uuden voi aloittaa. Hyvä tulee, kun molemmista päistä tullaan vähän vastaan ja hyödynnetään molempien vahvuuksia. Vaikka sitten post-it lappuja, vähän joka puolella. Ja tärkeät listat sovitussa paikassa.

Mikä se oli se toinen syy jättää asioita kirjoittamatta listalle? Sieltä se vähän jo pilkistelikin aikaisemmin. Nimittäin priorisointi. Meillä on monta väylää työelämässä, mistä meille sataa pyyntöjä tehdä sitä ja tätä. Erilaiset sisäiset viestimet, sähköposti, Wilma, tekstiviestit, laput pöydällä… Käytännössä kuka vaan voisi siis koskea sinun tehtävälistaasi, jos lueskelet sähköpostit ja muut jatkuvasti ja vielä ensimmäisenä asiana aamusta tai viimeisenä asiana perjantaina ennen perheaikaa.

Tee sopimuksia itsesi kanssa, mitä teet ja mitä et. Mitkä sopii sinun arvoihin, mikä on tärkeää. Kokeile ”not to do-listaa”. Mitä minun ei ainakaan tulisi tehdä. Aloita ajatustyö eliminoimalla ylimääräinen, turha ja sinulle merkityksetön. Ja iloitse, kun jätit tekemättä ja jäit paitsi jostain muille merkityksellisestä ja keskityit omiin tavoitteisiisi. Ja vielä viimeinen viisaus, joka juontaa juurensa Mauno Koiviston toimintatavoista:

Petä mieluummin luodut odotukset kuin annetut lupaukset

Lähteitä, mainitsemisjärjestyksessä:

Cowan, Nelson (2001). ”The magical number 4 in short-term memory: A reconsideration of mental storage capacity”. Behavioral and Brain Sciences. 24 (1): 87–185. https://www.cambridge.org/core/journals/behavioral-and-brain-sciences/article/magical-number-4-in-shortterm-memory-a-reconsideration-of-mental-storage-capacity/44023F1147D4A1D44BDC0AD226838496

Kari Helin. (2001) Ihmisten erilaisuus – 16 tyyppiä työelämässä. Karisto Oy – Hämeenlinna

Huijarisyndrooma

Monesti eri sijaisuuskeikoilla ja harjoitteluissa minulle on osunut vastaan oppilas, joka jatkuvasti aliarvioi itseään tai pelkää tuotoksensa julkista esitystä. Ahdistuksen taso vaihtelee paljon, toisilla ahdistus on käsin kosketeltavaa ja toiset vaan ”eivät tykkää” julkisesta esittämisestä. Tästä ja monesta muustakin tunnetaidosta on huutava tarve puhua. Onneksi opettajankoulutuksessa asia on ratkaistu jämäkästi — edes kysymällä saat tuskin vastausta opettajalta.

Noh, asiallisemmalla otteella nyt. Kaikille ei voi opettaa kaikkea. Tällaiset tilanteet omassa työssä ovat ikäviä. Monesti olen sen nähnyt, että opettajan ratkaisumalli on sanoa ”No nyt sinä sen luet, koska kaikki muutkin lukee.” Minusta tällainen lähestyminen ei ihan joka kerta sovi. Sellaisen lapsen kanssa, kuka voittaa huoltajiensa kanssa kaikki inttämisväittelyt, tämä on toimivaa. Ja tehostaa voi vielä ”rikkinäisellä levyllä” eli toistamalla vaan useamman kerran. Samaan aikaan on kuitenkin olemassa toisenlaisia yksilöitä.

Ja yksilöiden kanssa tekemällä samoja asioita, ei aikaansaada samoja tuloksia. Mitä sinä voit yrittää, kun lapsi silminnähden ahdistuu joka kerta, kun hänen täytyy esitellä tuotoksensa ja jokainen hänen työnsä on ”ihan surkee.”

Tiina Ekman on kirjoittanut kirjan ”Huijarisyndrooma — miksi en usko itseeni (vaikka olen oikeasti hyvä)”. Kirjan luettuasi saatat havahtua itse, että hei. Mullakin on tällaisia ajatuksia. Toitotat itsellesi jatkuvasti, että ”tämä nyt on vaan tällainen” ja ”pitäisikö vielä tähän tehdä jotain” tai ”en minä sellaiseen pysty”. Tavallista on myös ajatella, että ”milloinkahan joku huomaa, etten mä osaa edes tehdä omaa työtäni!”. Minullakin on ollut tällaisia ajatuksia.

Mistä tällainen johtuu? Syntyykö ne ajatukset tyhjästä? Minä olen pohtinut, lukenut, keskustellut ja nyt kirjoittanut, että ne ovat opittuja ajatuksia. Samanlaisista asioista olen pitänyt luentoa omille pesisvalmennettaville. Negatiiviset ajatukset on opittuja ajatusmalleja, joiden liike tulee katkaista. Stop.

Kypsemmät nuoret, kehittyvät oman ajattelunsa ajattelijat pystyvät tähän ja pitkällä aikavälillä tulee hyviä tuloksia sitten mailat ja räpylät kädessä. Mutta miten tätä asiaa kannattaisi lähestyä ala- ja yläkoulussa? Asiat ovat hyväksi kokemiani, tilannekohtaisia ja totuuksia vain minulle. Ota matkaasi jos tarvitset.

Osoita, että hyväksyt lapsen tunteet. Monesti aikuisella on taipumus olla kuuntelematta, läsnäolematta ja sivuuttaa suoralta kädeltä lapsen tunteet ja reaktiot. Tämän opin kirjasta ”How to talk so kids will listen & Listen so kids will talk”. Johtajuusajattelija Simon Sinek suositteli tätä kirjaa jokaiselle johtajalle ja sanoi kultaisten neuvojen löytyvän tästä oppaasta.

Käytännössä siis. Jos lapsi myöntää, ettei halua esittää tuotostaan julkisesti, ”koska se on ihan surkee”, toista lapsen tunnetila tai osoita, että huomaat sen. Kuten vaikka sanomalla ”sinusta näkyy, että sinua oikeasti vaivaa se, ettet pidä työtäsi hyvänä” tai monesti riittää myötätunnollinen hymähtely. Miksi-kysymykset voivat olla vaarallisia. Kuvittele vaikka itsesi puhumassa läheisellesi ja myönnät, että sinua ahdistaa töissä. Miltä sinusta tuntuu, jos läheisesi vastaa, että ”älä höpsi, sullahan menee ihan hyvin, oot hyvässä työssä ja vakipaikassa. Ihan turhaan sä stressaat”. Onko tunteesi hyväksytty?

Ihan hyvä riittää. Olen pohtinut, että aikuisuus on aika vaikeaa nykypäivänä. Meillä on hirveästi eri päällekäisiä rooleja. Saatoin itse pari vuotta takaperin olla yhtä aikaa itse opiskelija, työntekijä, pesäpalloilija, valmentaja, puoliso, esikoinen, sisarus, ystävä ja sijaisopettaja. Ja siihen päälle, kun katselee vähän sosiaalisesta mediasta ”highlight-ilotulitusta” muiden elämästä, niin aika synkeältä ja keskinkertaiselta tarpomiselta saattaa omat hommat tuntua. Ja sitten alkaa omien asioiden päivitys siihen ”uuteen normaaliin”, joka somesta opitaan. Kahvi on edelleen kahvia, vaikka maitovaahtoon ei ole muotoiltu Mona Lisaa ja se on nautittu ihan tavallisesta Mörkömuumimukista. Joten. Voit opettaa jo nuoresta asti lapsille, että ihan hyvä riittää. Kaikkeen ei voi keskittyä kerrallaan. Tuloksia tehdään pitkäjänteisyydellä ja sillä, yritätkö vaiko et. It works if you work it. (On muuten AA-kerholta peräisin oleva sanonta.)

Minulla on taipumus orjallisesti muodostaa kolme pointtia. Jätän tämän nyt vain kahteen. Monesti meitä johtaa harhaan myös kielemme. ”Minun lapseni”, ”Minun oppilaani” tai ”Meidän koulun oppilas”. Ei se ole sinun vika, jos ”sinun oppilaasi” ei suostu heti pitämään esitelmää luokan edessä, joka on sinun mielestäsi ihan pikkujuttu. Se sinun pikkujuttusi on sen oppilaan isoimpia asioita elämässä, ihmiset merkityksellisimpiä elämässä kodin lisäksi ja tilanteet erittäin tärkeitä. Se ”minun oppilas” on ihan vaan Veikka, Krista, Olli tai Magdaleena, joka kehittyy omaan tahtiinsa. Joko sinun, minun tai jonkun muun avulla.

It works if you work it.

Ota kiinni onnistumisen hetkellä

Normaalikoululla alkoi viime viikolla orientoiva harjoittelu. Orientoivan harjoittelun aikana opettajaopiskelijat tutustuvat ensimmäistä kertaa ohjatusti koulumaailmaan. Harjoittelu sisältää seuraamista ja muutamien opetustuokioiden pitämistä. Näistä opetustuokioista minun tehtävä on antaa ohjaavaa palautetta vieden harjoittelijoita kohti parempaa opettajuutta. Lisäksi vielä iltapäivisin pidämme kollegan kanssa ohjauksia, joissa pureudumme muun muassa opettajan työpäivään, työrauhaan luokassa ja muihin aloittelevan opettajan ”hyvä tietää” -aiheisiin.

Minulla on useammalta sijaisuudelta jonkin verran kokemusta lapsien ohjaamisesta sekä valmennusuralta vähän isompien lasten ja nuorten kanssa. Minulle on henkilökohtaisena arvona ”ojentaa käsi samaan suuntaan kulkeville”, joten pidän ohjausta hyvinkin tärkeänä välineenä tämän arvon toteuttamiseksi.

Elämme hienoa aikaa, jossa uusia virikkeitä ja tietoa on helposti saatavilla. Yksi minun suosikkiväylistäni innostua jostain uudesta omien mielenkiinnon kohteiden kanssa on TEDtalks-formaatti. Formaatissa puhujat pyydetään paikalle puhumaan omasta asiantuntija-alueestaan kuuntelijoille ja nämä puheet myös kuvataan nettiin kaikkien nähtäville. Toinen vähän samanlainen on Aasiasta maailmalle ponkaiseva PechaKucha, jossa puhujalla on kalvosulkeisten määreenä 20 kuvaa ja jokaiselle kuvalle 20 sekuntia.

Minulle käänteen tekevä TED-puhe oli tohtori Ivan Josephin puhe aiheesta ”The Skill of Self Confidence”. ( https://youtu.be/w-HYZv6HzAs?t=528 ) Empiirisenä havaintona olen huomannut, että jenkkikirjallisuudessa ja puhujan työssä on tapana nojata paljon iskulauseisiin. Josephin iskulauseeksi puheessa muodostui fraasi ”Catch them when they are good”. Vähän samaan tapaan suomeksi on opetuskirjallisuudessa esiin tullut ”Huomaa hyvä!”.

Kuinka minä otin metodin käyttööni?

Pari vuotta sitten Ylivieskassa sain vedettäväkseni pesiskoulut kolmessa eri paikassa sekä kaikki koulukierrokset alueella. Paljon vaikuttamisen mahdollisuuksia lyhyessä ajassa. Otin itselle teemaksi kokeilla tätä ”Catch them when they are good” -menetelmää. Lyhyt tiivistys menetelmästä on tällainen esimerkkitapaus vaikkapa pesäpallon puolelta:

Jos lapsi lyö pesäpallon peruslyöntiä ja huomasin mailan tippuvan hivenen liian paljon alas lyöntihetkellä, yritin etsiä lasten joukosta jonkun, joka teki saman asian jo mallikkaasti ja nostin hänet esille: ”Hei katsokaa kuinka hyvin Kalle tuolla lyö, hänellä on hyvä tukijalka ja maila heilahtaa oikealla korkeudella!”

Niinhän siinä käy, kun yhtä kehuu, niin muut ottavatkin mallia mieluusti hänestä ja samalla yhden ihmisen itsetunto koheni julkisen kehu kautta. Oivallinen työväline työkalupakkiin. Tietenkin vastaan tulee tilanteita, joissa suora palaute voi toimia paremmin oppijan kannalta. Tai suorittaminen on niin kertakaikkisen kehnoa ja itsellä on tiukka päivä jo takana.

Miten tämä liittyy taas opetusharjoittelijoihin?

Minulla on ohjattavana siis 12 nuorta opettajaa, joille on todennäköisesti koko elämänsä kerrottu: tämä asia meni pieleen, tämä pitää tehdä toisin ja tee näin. Uusi ympäristö, viikko aikaa tutustua ja suunnitella. Kaikki on uutta, oppilaat uusia ja koulun malli vielä erilainen avoimien oppimisympäristöjen ja yhteisopettajuuden myötä.

Aion keskustella heidän kanssaan tuntien palautteissa rakentavasti pyrkien synnyttämään positiivisia tunteita ja inspiraatiota oman opettajaminäkuvan muodostamiseksi. Väitän, että kaikenikäisillä ihmisillä on yllättävänkin hyvät kyvyt tunnistaa, mikä ei onnistunut. Samaan aikaan kuitenkin vajavainen kyky myöntää epäkohdat ja olla rohkeasti nöyrä. Vasemmalta ja oikealta tulee joka tapauksessa kommenttia, joka painaa alaspäin. Minä voin tehdä toisinkin. Ja istuttaa ajatuksen, että harjoittelijakin voi tehdä tehdä toisin.

Catch them when they are good. Minä yritän nostaa heitä mielummin ylöspäin. Jotta he nostaisivat sen jälkeen itseään samaan suuntaan.

Jaa tämä:

Kolme filmiä

Kolme kirjaa

Kolme podcastia

Kolme oppimisen aluetta

Jaa tämä:

Jaa tämä:

Jaa tämä:

Jaa tämä:

Jaa tämä:

Jaa tämä:

Jaa tämä:

Jaa tämä:

Jaa tämä: