Elämä on kärsimystä buddhalaisittain

Useasti erilaisissa itsensäkehittämisen kirjoissa sekä muutamien valmentajavelhojen elämänkerroissa törmää ajatuksiin buddhalaisuudesta. Etenkin zen-buddhalaisuudesta. Olen törmännyt siihen niin useasti, että kun vielä syksyllä tyhjensin ukkini kuolinpesää ja upeaa buddha-patsaiden kokoelmaa, en voinut olla miettimättä ja tutustumatta asiaan enemmän.

Monelle tunnetuin ajatus buddhalaisuudesta on dukkha. Ja se usein käännetään life is suffering — elämä on kärismystä –muotoon. Vaikkei menneiden aikojen kielet käännykään ihan yhtä näppärästi, kuin ruotsin essee omista harrastuksista Google-kääntäjällä. Ei olisi tarvetta ehkä niin rajulle käännökselle, mutta silti.

Eikö elämä olekin kärsimystä?

Alati muuttuvaa, epätasaista ja monipuolista. Yhdessä asiassa on hyvää sekä huonoa. Iloa ja kärsimystä.

Tämän kirjoituksen syntymä ei liity hiljattain vietettyihin 27-vuotispäivääni. 22-vuotiaana laadin pidemmän, kuin viisivuotissuunnitelman. Vaurastumisen ja opettamisen aiheet ovat jääneet hieman vähemmälle hiljan. Puhutaan siitäkin tänään vähän. Olen ollut mietteliäällä päällä. Ikääntyminenhänkin on hieman kärsimystä.

Dukkha

Dukkha on termi, jolla buddhalaisuudessa tarkoitetaan käsitteenä elämän tuottamia kärsimyksiä. Dukkha voi olla myös elämän muutosta, kuten ovat tunteet, aika ja menestys.

Vahvoja tunteita kokiessasi voit huokaista, että et voi omistaa tätä tunnetta. Se tulee ja se menee. Samoin meditaatiossa opetellaan joskus kuuntelemaan, koska et voi kuulla mitään etukäteen. Etkä jatkaa sitä sen jälkeen, kun ääni on poissa. Ajasta et voi pitää kiinni. Etkä myöskään menestyksestäsi. Vuorosi tulee ja vuorosi menee. Kenellekään ei pidetä työpöytää, pukukoppipaikkaa tai hammasharjaa enää, kun aikasi on jo ohi. Poikkeuskena toki urheilussa paitoja silloin tällöin nostetaan kattoon. Mutta aika tulee vielä, kun kukaan ei muistamalla muista, mitä tämäkin pelaaja teki. Vain kirjoista, tilastoista tai muuten perittynä.

In twenty years, who cares?

Jos millään ei ole mitään merkitystä (20 vuoden päästä tai aikaisemmin), miten se asia pitää ottaa? Siitähän voi yhtä lailla voimaantua. Juosta torille heiluttamaan kalsareistaan tehtyä lippua. Tai musertua. Jos millään ei ole mitään väliä, miksi yrittää vaikuttaa mihinkään?

Jos aina voi luovuttaa, miksi luovuttaisit nyt?

Näillä kysymyksillä saa päänsä ihan mahdottoman sekaisin. Miksi kukaan halusi tutkia alkemiaa, jos kukaan ei tiedä, löytyykö koskaan keinoa tehdä vähäisemmistä aineksista kultaa? Miksi käyttää aikaasi oikeastaan yhtään mihinkään, jos mitään ei tiedä varmaksi?

Aletaan päästä aika nopeasti siihen, miksi yleensä määrittelen henkisen vahvuuden niissä asioissa mitä haluaa tehdä.

Vaikka tässä nyt tekemisen hetkellä tapahtuisi mitä tahansa. Jos se vaikuttaa siihen, teetkö tätä huomenna. Tai haluatko tehdä tätä ollenkaan.

Kannattaa etsiä jotain muuta tekemistä.

Elämän paradoksaalisuus

Yksi suosikkilainauksistani on Jim Carreyn lainaus rahasta. Hänellä on todella hyvä puhe valmistuneille, joka kannattaa katsoa. Ihan ajan ja rauhan kanssa.

Lainaus liittyy rahaan. Jim on todennut:

I think everybody should get rich and famous and do everything they ever dreamed of so they can see that it’s not the answer.

Jim Carrey

Eli vapaasti suomeksi:

Toivoisin, että jokainen oisi olla rikas ja kuuluisa ja tehdä kaikkea, mistä ovat unelmoineet. Sitten he voisivat nähdä, ettei se ole ratkaisu mihinkään.

Jim Carrey

Olen monesti pohtinut, kuinka vääryyttä olisi äkkirikastua. Moni tuntuu ajattelevan, että sehän tässä on tarkoitus. Jäädä töistä pois ja vilkutella töihin menijöille. Äkkirikastuminen olisi kauheaa.

Kokisinko, etten ansaitse rahojani?
Miettisinkö, kehen voisin luottaa?
Olisinko lapsellinen, jos laittaisimme kuitin puoliksi?
Saisinko vain vääriä ystäviä ja aitoja vihollisia?
Olisivatko ihmiset minua kohtaan lempeitä vain silloin, kun korttilompakkoni olisi mukana?

Maistuisiko oletettaville lapsilleni maailmanympärysmatkat isin kortilla, kun ei ole mitään tarvetta selviytyä?

Ehkä elämä on kärsimystä ja siinä selviytyminen tuottaa meille iloa. Siksi moni jaksaa tehdä työtä, jota vihaa. Tavata kavereita, joista ei pidä. Syödä ruokaa, jota ei haluaisi. Käydä salilla, vaikkei jaksaisi.

Kun selviytyy kärsimyksestä, saa pilkahduksen iloa jatkaa eteenpäin.

Valitse oma vankilasi

Elämähän on helppoa, jos se on vain kärsimystä.

Jos elämä on kärsimystä, joudut valitsemaan ne asiat, joiden eteen haluat kärsiä. Vanhemmuudesta ei voi saada pelkkiä hyviä puolia. Se näyttää yllätävän kovin monet. Ystävyydessä ei ole pelkästään syntymä- ja ystävänpäiviä. Parisuhde onkin sitten ihan oma juttunsa myös.

Minimalismissa on ajatus, että jokaista tavaraa kohti joudut käyttämään x-määrän aikaa. Entä jos jokaista asiaa, sitoumusta tai tekoa kohti ajatteletkin joutuvasi sietämään x-määrän kärsimystä sen asian kanssa. Valintasi helpottuvat.

Minkä asian eteen haluat kärsiä?

Jaatko kärsimyspisteitäsi niin kuin niitä olisi pohjattomasta kassasta jakaa?

Valitse se, mistä luovut

Sama kuin äskeinen, mutta toisinpäin.

Elämä on kärsimystä, koska voit tehdä monia asioita, mutta et kaikkea. Joudut valitsemaan ne asiat, minkä tekemättä jättämisestä kärsit.

Jos kuunteleminen on vuorovaikuttamisen ykköstaito, niin luopuminen on koko elämän ykköstaito. Kuunteleminen on puhumisesta luopumista, joten ihan luonnollinen yläkäsite-alakäsite-suhde saadaan tästäkin aikaan.

Tänään kirjoittaessa minua väsytti. On väsyttänyt liiaksikin viime aikoina. Päätin kuitenkin kirjoittaa. Luovuin somesta, kävelylenkistä ja biljardin peluusta hetkeksi ja päätin istua alas, vaikka kuinka se tuottikin kärsimystä.

Olisi helppo kärsiä, jos joku maksaisi heti kärsimyksestäni jotain.

Joskus kannattaa kuitenkin kärsiä, vaikkei mitään maksua ole heti näköpiirissä.

Elämän pitää olla kärsimystä

Jos shampanjaa joisi joka päivä, vesi voisi ollakin juhlajuomaa. Sekin on totta, että jos asiat menevät huonoon suuntaan, niin puhdas vesi on etuoikeutettua juomaa, mutta pysytään nyt nykytilanteen arvioinnissa.

Moni varakas ihminen tekee töitä aivan hullun lailla. Kuulemma kokeilivat liian ison mojiton kanssa lorvimista aurinkorannalla tai kalja-telkku-mökki -kolminaisuutta. Aika kävi nopeasti pitkäksi ja palasivat tekemään niitä asioita, joiden eteen haluavat kärsiä.

Työttömyys on ollut oma koettelemuksensa. Samaan aikaan en ole kokenut olevani tarkoitukseton tai toimeton.

Vissi ero, nääs.

Lopuksi

Kun päättää sen minkä eteen haluaa kärsiä, joutuu joskus kärsimään siitäkin, että meinaa onnistua siinä. Jonkun mielestä teet töitä liian paljon, toisen mielestä liian vähän. Yksi pääsee 20 tunnilla, kun toisella menee 50.

Oli kärsimyksiä enempi tai vähempi, joka tapauksessa kärsit.

Vaikuta siihen, mistä – miten ja milloin kärsit.

You will have bad times, but they will always wake you up to the stuff you weren’t paying attention to.

Robin Williams

__________________________________________________________________

Jos kirjoitukseni herättää ajatuksia, ideoita tai palautetta – otan sitä ilomielin vastaan alhaalla kommenttikentässä tai sähköpostilla osoitteeseen opivaurastuopeta@gmail.com tai Instagramissa @KejoEsa.

Kaikkea hyvää sinulle.

One thought on “Elämä on kärsimystä buddhalaisittain

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

Create your website with WordPress.com
Aloitus
%d bloggaajaa tykkää tästä: