Suomalaisuudesta

Hyvää itsenäisyyspäivää Sinulle, joka luet tätä 6.12.2020. Tämä voi olla monelle outo päivä, kun perinteitä on vaikeampi noudattaa. Linnanjuhlat on peruttu ja matkustaminenkin on hieman harmaalla alueella. Päivähän voi siitäkin huolimatta olla hyvä. Ja tämä päivä on hyvä pohtia suomalaisuutta.

Suomalaisuus on monelle kuin vesi kaloille. David Foster Wallacen kalatarina kuuluu näin hatarasti suomeksi käännettynä.

Kaksi kalaa uiskentelee rauhassa ja heidät kohtaa kolmas. Tämä vastaantuleva kolmas kala tervehtii kahta kaverusta: ”Hei toverit, miltäs vesi tänään tuntuu?” Tähän voit kuvitella suomalaista mutinaa ja nyökyttelyä. Kun kolmas kala häviää tarpeeksi kauas, uskaltaa kahdesta kaveruksesta toinen kysyä toiselta:

Mitä ihmettä se vesi on?

Nyt. Jos olet valmiiksi päättänyt, että tämä johtaa siihen, että minä haukun ja mollaan suomalaisuutta, kun kerron vähän kokemuksia ulkomailla olemisesta ja suomalaisuuden piirteitä, mitkä liittyvät mentaalivalmennukseen ja sijoitamisinnostukseeni niin lopeta lukeminen. Mene ja pidä mukava päivä. Jos paha mainitaan, niin myös hyvä voi olla läsnä. Vaikken sitä tässä nosta esille. Paitsi lopuksi yritän vielä siitä muistuttaa Sinua ja itseäni. En sillain hampurilaispalautteella.

Opin paljon itsestäni ja suomalaisuudesta, kun asuin kolme kuukautta Italiassa opiskellen ja reissaten. 12 viikkoa ja 15 eri kohdetta. Italian byrokratiaa ja asumispolitiikkaa, junat, eurooppalaisuus… Väitän, että vettä voi katsoa myös veden sisältä ulkopuolisin silmin, samaan aikaan vain osittain. Huomasin hyvin äkkiä, että me pohjolan väki emme ole läheskään niin eurooppalaisia, rentoja tai ruokaa arvostavia kuin ne kaverukset siellä keskemmällä. Toki pohjoismaisempia, koulutettuja ja turvallisuutta etsiviä vastapainoksi ajatellen. Toisaalta turvallisia, toisaalta ihan yhtä huonoja käsittelemään yhteisiä rahoja tai ei-kenenkään -korvamerkittyjä rahoja. Pertti J. Rosilalla on kaksi hyvää kirjaa aiheesta sivuten. Vieläpä todella viihteellisiäkin.

Pohdin monesti, mistä tämä johtuu. Etäisyys. Turva. Suhde riskeihin. Ilmasto. Vuodenajat. Syitä voi olla monia. Padovan yliopistossa tuli ihan opiskeltuakin meidän eroja viestijänä suhteessa muihin maihin. Ehkä parhaita kursseja koko yliopiston aikana. Kauaksi piti lähteä, ettei yliopistossa sinulle luettu dioja sanasta sanaan ääneen.

Monesti pyrin tökkimään itseäni kylkeen ja katsomaan materiaalia ja puheita sellaisilta ihmisiltä, kenestä alkumaku voi olla vähän kalsea. Kun pari viikkoa kirjoitushetkestä järjestettiin Vuokranantaja 2020 -verkkotapahtuma ja luin esiintyjälistasta Perttu Pölösen nimen… Ajattelin, että pitääkö tuokin kaveri nyt taas tuputtaa jonnekin. Kateus tekee hassuja tepposia. Kuuntelin irvistellen esityksen. Toisella kerralla en enää irvistänyt ja kolmannen kerran otan huomenna. Ja aloitin Pertun toisen kirjankin kuunteluun. Harmi, kun et Perttu lue sitä itse äänikirjana!

Aiheeseen päästään takaisin, kun kuuntelin Björn Wahlroosin puheita YouTubesta. Nalle nosti esille kaksi tilastofaktaa suomalaisista.

  • Suomalaiset maksavat mielellään vakuutuksissaan IFissä suuret kulut, jotta saavat minimoitua omavastuun mahdollisimman pieneksi
  • Suomalaiset lähtevät pienimmillä summilla kotiin Haluatko Miljonääriksi -kilpailusta

Puhuttiin siis riskeistä. Riskinsietokyvystä. Tästä aiheesta voisi ponnahtaa vaikka mihinkä suuntaan. Sijoittamiseen, yrittämiseen, urheiluun tai opiskeluun. Minä ainakin kuulen jo mielessäni ne aikaisempien sukupolvien kaiunnat.

Hanki hyvä koulutus
Vuokralla asuminen on typerää, oma koti täytyy olla
Pitkä ja kapea leipä on hyvästä
Kyllä se virka olla pitää
Pelaa varman päälle

Nämä kaksi olivat tilastoja. Mikä voisi olla näiden tarina? Miten tällaiseen ajatteluun päädytään? Miksi meitä milleniaaleja (lue: myös minua) saattaa vähän ärsyttää tällainen ajattelu? Mitä emme ymmärrä?

Yksi oivallus liittyy ruokapöytäkeskusteluun, jonka kävin venäläisen vaihto-opiskelijan kanssa. Hän oli kotoisin Karjalan läheltä. Venäläisten vaihto-opiskelijoiden kohtelu oli rajumman puoleista. Venäjä ei ole EU-maa, joten liikkuvuusasiat on hieman eri tolalla kuin perinteisillä Erasmus-opiskelijoille. Juttelimme tästä asiasta sekä päädyimme puhumaan Karjalasta. Tällä opiskelijatoverilla syttyi lamppu kesken keskustelun ja hän tokaisi:

Can you imagine how awful it can be, if you have to leave your home behind?

Minulla ei ole sukua Karjalasta. Ystävilläni on. Tutuillani on. Siilinjärvellekin heitä Karjalan tulijoita siirrettiin asumaan. Osaatko kuvitella kuinka kamalaa se voisi olla, jos joutuisit jättämään kotisi ja lähteä evakoitavaksi?

Ainakaan itse en osaa. Olen saanut elää aika turvallista ja tavallista elämää. Opetan mentaalivalmennettavillekin ajattelemaan, että kävi miten kävi, niin jossain vaiheessa kuitenkin pääsee takaisin kotiin ja omaan sänkyyn. Jopa sinunkin sukupuussa voi olla ihmisiä, jotka lähtivät rintamalle, mutteivät koskaan eloon jäätyään päässeet enää kotiin.

Olen sitä mieltä, että meillä kulkee paljon asioita perimässämme ja DNA:ssa mukana. Jonkun vain piti pitää vahtia villieläimistä yölläkin ja vahtia myös, ettei nuotio sammu. Aamuvirkut, iltavirkut. Voisiko suomalaisten into sijoittaa kaikki rahansa seiniin eli omistusasuntojen ostaminen olla peräisin näiltä ajoilta?

Toiset saattoivat menettää kotinsa sodassa. Toiset joutuivat lähteä työn perässä Ruotsiin. Amerikkaan. Kanadaan. Turvaa ei ollut tarjolla, joten sitä piti etsiä. Kun se löydettiin, niin siitä opetettiin pitämään kiinni kaikin voimin. Pieni omavastuu voi estää ison katastrofin. Voitto se on pienikin voitto.

Sukupolvelta toiselle samoja asioita opetettiin uudestaan ja uudestaan. Vanhempien sana oli laki. Tieto siirtyikin siihen aikaan mestari-kisälli-asetelmasta enemmän kuin kirjoista tai muualta. Nykypäivänä saan vieläkin lokaa niskaan, jos sanon, ettei vanhempien neuvot ole välttämättä parhaita neuvoja, jos he eivät ole asiantuntijoita asiassa. Heitä kannattaa kuunnella. He ovat varmasti eniten sinun puolellasi ja haluavat parastasi. Joskus väärillä välineillä tai uskomuksilla. Jopa silloinkin, kun et sitä itse uskoisi. Katso uusi Tove Janssonista kertova elokuva ja huomaat kohtauksen, jota tätä kirjoittaessa ajattelen.

Samaan aikaan, vaikka olemme maltillisia ottamaan riskejä niin sisu on vienyt meitä läpi vaikka sen harmaan kiven. Pieni Suomi piti pintansa suurta ja mahtavaa Venäjää vastaan ja säilytti itsenäisyytensä. Markku Uusipaavalniemen curlingmaajoukkue voitti yhdeksän ottelua putkeen ja sai apua Uudelta-Seelannilta heidän yllätysmenestyksessään, jotta edes päästiin Torinon olympiakisoihin. Lopulta finaalista hopea, johon kukaan ei olisi uskonut ennen kisoja. Kaikki ne yhdeksän peliä oli pakko voittaa. Urheilusta löytyy paljonkin hyviä esimerkkejä, minne sisu on voinut mennä.

Sisu on terminä minulle usein onnistumista pakon edessä. Oli pakko pitää pintansa Venäjää vastaan. Urheilussa on pakkovoittoja. Yrityksen on pakko selviytyä, jotta se ei mene konkurssiin. Modernilta sisulta toivoisin, että siihen saisi liittyä myös epäonnistumisia. Käytäisiin katsomassa, mitä tapahtuu, kun uskaltaa unelmoida. Toimittaisiin sisulla ilman pakkoa. Noustaisiin kompuroitaessa ylös eikä toitotettaisi vaikkapa…

Suutari pysyköön lestissään

Taas yks masentava suomalainen sananlasku

Tärkeintähän on muistaminen. Sen muistaminen, mikä on tärkeintä. Meillä on asioita, jotka ovat todella hyvin. Äitiysrahat, eläkejärjestelmät, työterveydenhoito, koulutus tai vaikkapa urheilumahdollisuudet. Kaikki nämä ovat hyviä renkejä, mutta huonoja isäntiä (heh, taas).

Meillä, minulla ja sinulla menee minun katsannollani hyvin, kun muistat.

Olet se ihminen kenenkä auttamisesta olet vastuussa. Ei kannata ulkoistaa toimeentuloaan, tervydenhoitoaan tai koulutustaan itseltä pois. Viime kädessä olet siitä itse vastuussa.

Onnellisuus ei riko toista. Aiemmin oli tapana olla etäisiä ja ”vähemmän kivoja” lapsia kohtaan, jotta he selviäisivät ”elämän koettelemuksista”. Hassuintahan tässä on se, että yleensä näistä koettelemuksista selviää täysin päinvastaisella. Perhonen voi masentua ja elää lyhyen elämän, jos sen koteloon tehdään viilto auttamaan sen pääsyä ulos kotelosta. Se ei saa kokemuksia taistelusta ja väsymisestä. Kotelon upottaminen sementtiin tuskin tekee päinvastaista. Rajat ovat hiuksenhienoja.

Se mitä tietoisesti välttelet tai alennat, vahvistuu. Curlingia kutsutaan myös älämölömoppaukseksi. Tällainen älämölömoppaus sopisi hyvin termiksi myös Twitterille ja muulle älämölölle, joka liittyy esimerkiksi politiikkaan. Michael Jordan opetti Scottie Pippenille Chicago Bullsissa, että jättämällä kovat ja sikamaiset taklaukset huomioimatta, osoitat toiselle olevasi vahvempi. Osoittelu, että tuo on typerää, hölmöä tai asiaankuulumatonta. Älämölömoppausta. Teit vain toiselle palveluksen.

Joten lopeta se älämölötys ja tee. Älä puhu.

Tee.

Jos kirjoitukseni herättää ajatuksia, ideoita tai palautetta – otan sitä ilomielin vastaan alhaalla kommenttikentässä tai sähköpostilla osoitteeseen opivaurastuopeta@gmail.com tai Instagramissa @KejoEsa.

Kaikkea hyvää sinulle.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

Create your website with WordPress.com
Aloitus
%d bloggaajaa tykkää tästä: