
Olemme tapojemme orjia. Heräät aamulla, harjaat hampaat (koska niin on opetettu), syöt aamupalan (onhan se päivän tärkein ateria!) tai et mitään (”minulla ei ole aamulla nälkä”), menet töihin/kouluun (koska on pakko) ja sillä lunastat loppuillan urheilu/musiikki/taide-harrastuksille (jota olet tehnyt X vuotta kyseenalaistamatta) ja viihteelle (mä tarviin mun jakson [oikeasti neljä] mun lempparisarjaan, olen ansainnut sen) ja sitten mennäänkin nukkumaan. Ennen sitä toki pestään hampaat uudestaan.
Ja oravanpyörää uudestaan.
Kuinka monesti näitä asioita tehdessä ihminen pohtii, että miksi minä teen näin? Ovatko valinnat pohjimmiltaan ihmiselle mielekkäitä vai tapoja? Onko toimintani linjassa tavoitteideni kanssa? Ei kovin usein. Usein vielä asioita sotkee oma ”mukavuusalue”. Onko esimerkiksi ihmisen, joka haluaa filosofiksi hyödyllisempää kuunnella lenkillä kuulokkeista musiikkia kuin vaikkapa Jordan Petersonin tai Esa Saarisen luentoa? Ei ole, mutta kun se on niiiiiiiin mukavaa kuunnella musiikkia.
Tästä saa aasinsillan myös vapaaseen tahtoon. Vapaasta tahdostako sitä postaillaan kilpaa kuvia Instagramiin paremmista dinnereistä kaveriporukalla, onnistumisen täyteisiä kuvia työpaikalta, unelmalomalta fiilureita, kuvia maailman parhaasta lemmikistä uudessa pinkissä karvatakissa ja muokattuja otoksia autumnvibeshyggebestsundaycoffee-meiningistä.
Mennään pohdintojeni alkulähteille. Liki päivittäin opettajan työssä saat kamppailla oppilaiden kanssa siitä, kun joku ei halua tehdä jotakin tai olisi kiva katsoa kotona vain YouTube-videoita. Kantaa ottamatta oman ”Katso myöhemmin”-listani satoja videoita kattavaan kokoelmaan kysymys on hyvin relevantti. Onhan se mukavaa, samalla unohtuu ne ”pelin säännöt”:
Riippumattomuus tulee ansaita ja jokailtainen samppanja maistuu arkiselta päivittäin nautittuna
Jotta voisit absoluuttisen vapaasti valita mitä teet, sinun tulee olla riippumaton. Riippumaton ajankäytöstäsi, rahasta, ystävistä, sosiaalisesta mediasta, tavarasta ja mielipiteistä. Ehkei täydellinen riippumattomuus ole tarpeen — tietyt asiat tarvitsevat riippuvuussuhteen. Hyvä ystävyys ei synny soittamalla, kun minulla on aikaa tai pätevyyden tunnetta huutelemalla pöytälaatikkokirjoituksilla ajankohtaisista aiheista. Joihinkin asioihin tarvitsee kumppaneita, yleisön tai valtaa. Pitää mennä stagelle, olla oikeissa neuvottelupöydissä.
Eli. Pitäisi tietää oma konteksti, omat riippuvuussuhteensa, mikä tuntuu mukavalta ja omat tavat jotta voisi aloittaa syvällisen pohdinnan siitä, mitä oikeasti haluaa tehdä?
Lauri Järvilehdon Upeaa työtä-kirjassa nousee tällaisissa kysymyksissä esiin kutsumus. Hän kirjoittaa:
Kutsumuksesi on siellä, missä intohimosi kohtaa maailman tarpeet.
Lauri Järvilehto
Intohimo-sanana on mielenkiintoinen. Siinä on minun mielestäni vivahde jostain ”nopeasta” tai ”rajusta” purskahduksesta. Kuitenkin sen kantasana latinasta on pati — to suffer — kärsiä. Ja kärsimys tuo negatiivisessa mielessä sekä positiivisessa mielessä mieleeni jotain pitkäkestoista. Hyvässä tai pahassa.
Minulla on edelleen kirjoitushetkellä kesken kirja Steve Jobsista. Hänen intohimonsa, käyttäjäystävällinen, sulavalinjainen ja täydellisyyteen hiottu joka kodin tietokone, kohtasi hyvin maailman tarpeet. Kuitenkin hänenkään tarinansa ei edennyt voitosta voittoon. Matka on tärkeämpi kuin päämäärä. Kuten Järvilehto myöhemmin jatkaa, sulutus on omani:
Kaikki (työurallasi) tähän asti tapahtunut on kasvattanut sinua löytämään kutsumustyösi.
Lauri Järvilehto, (sulutus on omani)
Kaikki tähän asti tekemäsi on viemässä sinua johonkin, vaikka et sitä vielä tietäisi. Kutsumus, intohimo, ”se” mitä oikeasti haluat on siellä jossain, olemassa, muuttuvana. Ajasta riippumattomana. Aina et vain tiedä sitä vielä, mitä oikeasti haluat.
Häpeätutkija Brené Brown antaa puheissaan yleensä neuvon oman elämänsä tulkintojen tekemiseen. Hän oli perheensä kanssa lomareissulla ja päätynyt yhdessä aamusella tekemään uintitreeniä miehensä kanssa. Hän oli yrittänyt puhua miehelleen uiskentelun lomassa, mutta mies ei ollut reagoinut millään tavalla. Ajatusryöppy valtasi Brenén mielen..
- Oliko tämä tässä? Onko suhteemme ohi, koska aamulla sitä ja tätä ja nyt tämä ja…
- Eikö mies arvosta aikaamme yhdessä? Olenko hänelle taakka?
He pääsivät rannalle ja Brené yritti taas jututtaa miestään. Hänelle selvisi, ettei hänen miehensä ollut kuullut häntä ollenkaan — hän oli keskittynyt pelkästään uimiseen.
Siitä hän oppi, että ihmiset kirjoittavat tarinoita elämästään. Menneisyydestä, nykyisyydestä ja tulevaisuudesta. Ja voit itse päättää minkälaisen tarinan tästä tapahtumasta kirjoitat. Tuskaisen tien kohti kutsumustasi vai kevyen polun kohti ihmismitan ylittävää päämäärää?
Nyt on tullut aika kehnosti konkreettisia neuvoja siihen, mistä tietää mitä oikeasti haluaa. Tässä on tullut lueteltua asioita, mitkä vaikuttavat siihen, mitä oikeasti haluaa. Jos kuitenkin onnistut löytäämän sen mitä (sillä hetkellä) intohimoisesti, kutsumuksen omaisesti haluat tehdä, voit tehostaa miettimällä.
Se mitä tosiasiallisesti haluat, on alisteista sille, mitä tosiasiallisesti teet
Palataan siihen nuoreen filosofiin, joka haluaa kuunnella lenkillä musiikkia. Se on hänen itsensä neuvoteltavissa, vaihtuuko musiikki filosofian keskusteluihin. Ihmiselo on kuitenkin tässä asiassa kovin yksinkertaista.
- Katsomalla 8 tuntia sarjoja, sinusta tulee hyvä katsomaan sarjoja. Elokuvakäsikirjoittajalle tai sarjojen tekijälle tästä on hyötyä. Ammattiurheilijalle tai kirurgille ei niinkään näin suuressa mittakaavassa.
- Pelaamalla 8 tuntia Fortnitea, sinusta tulee hyvä pelaamaan Fortniteä. Sisustussuunnittelijalle tai Agilityharrastajalle tästä ei niinkään ole hyötyä.
- Valittamalla jokatoisessa lauseessa elämästäsi, tulet hyväksi valittamaan elämästäsi ja näkemään sen huonot puolet. Keskittymällä suurimman osan ajastasi kiitollisuuteen ja hyviin asioihin, tulet todennäköisesti löytämään niitä elämästäsi ja ympäriltäsi runsain mitoin.
Entä jos et tiedä mitä haluat tehdä? Siihen on Järvilehdolla vielä yksi vinkki.
Jos et tiedä mitä haluat, kokeile kaikenlaista uutta.
Lauri Järvilehto
Sitä teen itsekin harrastuksien, työmahdollisuuksien ja lukemisen kanssa. Ei se golfammattilaisuus ja työ golfopettajan mitenkään kutsumukselta tunnu, mutta se on tarpeeksi mielenkiintoista, että haluan antaa sille mahdollisuuden.
Oletko antanut uusille asioille mahdollisuutta?
2 vastausta artikkeliin “Mistä tietää, mitä oikeasti haluaa?”