Suomalainen puhukoon suunsa puhtaaksi

Viime viikolla kovin ilosanoin kehuin rapakon takaisia puhujia. Myönnän. Jokin heidän puhujankulttuurissa innostaa ja kiinnostaa minua. Miksi? Mitä eroja heissä ja meissä on?

Muistele viime kertaa, kun olet ollut jossakin esittely/puhetilaisuudessa. Mitä suomalaisista puhujista jää mieleen? Minulle muistuu mieleen Powerpointit, joissa on liikaa tekstiä. Ja ne luetaan liian usein ääneen. Toinen asia on puhuminen ”alusta-loppuun”. Aihetta synnytellään hyvä tovi, eikä viiden minuutin kohdalla poistunut kuulija olisi saanut mukaansa yhtään mitään.

Oliko tämä jollain tavalla pelkästään suomalaisille ominainen puheen pitämisen tapa? Ei. Ehkä ”huonon” puheen sudenkuoppia ja osoitus siitä, mitä meidän suomalaisessa kulttuurissa kovasti arvostetaan.

Suomalaiset arvostamme sitä, että puhuja tulee kertomaan asiastaan, jonka saralla hän on pitkäjänteinen ammattilainen. Hänellä on joku erityisen svyä tietämys asiaan, josta hän tulee puhumaan.

Tätä yhdessä puhujan pukeutumisen, ulkoisen olemuksen ja maineen kanssa kutsutaan retoriikassa sanalla ethos. Kuinka yleisö puhujan ostaa? Tunteista viis, millä pätevyydellä tänne tullaan asiasta kertomaan? Tämän huomaa myös siitä, kun Mika Poutalan puhekurssilla kysyttiin vaikuttavista puhujista. Sieltä pompsahti esille nimiä, kuten Esko Valtaoja, Alexander Stubb ja Esa Saarinen. Mitä yhteistä? Tohtorismiehiä ja professoreita kukin tahollaan. (Myös Stubb, annettakoon Ramazotin kuuntelu anteeksi)

Psst. Luetaan niitä powerpointteja ääneen jenkeissäkin. Harvemmin ne kuitenkaan pääsevät miljoonaan katselukertaan youtubessa. Tai niitä edes julkaistaan TEDtalkseissa. PowerPoint on loistava keksintö, kuten Prezi ja Keynote. Samalla se ohjaa ulkoistamaan muistamisen ja tarinankerronnan tietokoneelle. Muistaminen on hyvä ulkoistaakin vaikkapa Evernotella, mutta jos tarinat kerrottaisiin kuitenkin vielä ihmisenä ihmiselle.

Minusta on hyvä erotella toisistaan joskus esitys ja puhe. Harvoin siellä yliopisto-opinnoissa kovin maagisia puheita pidettiin pakollisena annetuista aiheista. Ne olivat esityksiä, joskus sellainenkin voidaan tarvita. Kehoitan kuitenkin kaivamaan uskallusta peliin ja kokeilemaan toisin — pitämällä slaideista luettuja esityksiä, oppii pitämään slaideista luettuja esityksiä. Voisiko ne ”faktaslaidit” jakaa etukäteen tai jälkikäteen ja pitää esityksen jotenkin ihan muulla tavalla. Uudella tavalla?

Mitä ne ei-niin-perinteiset puhumisen tavat sitten voisi olla? Hätkähdyin tähän viime viikolla, kun puhuin mentaalivalmentaja Amy Skobergin kanssa sparrauspuhelua Mentaalipalloa-projektin saralta. Hän pitää valmennuksia yksilöurheilijoille, yrityksille ja urheilujoukkueille. Eikä koskaan käytä mitään tietokoneella tuotettua apuana. Koskaan. Hän havainnollistaa pelkästään tilanteissa fläppitaulua apunaan käyttäen. Hetkessä piirtäen. Kuinka mainio tapa! Ihan muistuu mieleen opettajakollegan oppilaille näyttämä, wanhan ajan lastenohjelma — Kylli-täti piirtää. Kolmosluokkalaiset katselivat Kylli-tätin piirtämistä säestettynä tarinankerronnalla täydellisen keskittyneesti.

Siitähän hyvässä puheessakin yleensä on kyse. Tarinasta. Kuten Juhana Torkki kirjoittaa kirjoissaan Puhevalta ja Tarinan valta. Yrityksien tarina-sanan viljely on hieman sanan merkitystä kepeyttänyt ja tarinaksi kelpaa helposti vähän millainen sepostus tahansa. Mutta, hyvää tarinaa kuunnellaan herkeämättä. Ja näitä tarinankertojia. Niitä löytyy ihan meiltä kotomaastakin!

Nostan Poutalan Mikan ansaitsemalleen jalustalle yhdessä muiden urheiluvaikuttajien kanssa. Arvostamme Suomessa kovasti myös urheilun saralla menestyneitä tähtiä. Valmentajat, kuten Jukka Jalonen, Erkka Westerlund ja Henrik Dettman, ovat kysyttyjä puhujia — ainakin kun mitaleita tulee. Mikassa on myös potentiaalia näiden herrojen rinnalle, hyvänä esimerkkinä tämä luento, jonka hän piti nuorille urheilijoille.

Mikko Kalliola, Aava Bang -mainostoimiston karskit kasvot, on isäni vinkki minulle puhujana kehittyäkseen. Isäkin on kova ukko istumaan koulutuksissa ja webinaareissa sekä kouluttamaan myös itse työssään Teamsin käyttöä Pohjois-Savon kunnissa. Tässä on Mikon puhe, puheen pitämisestä ja tekniikoista, joita kannattaa puhuessa käyttää. Mikko on taitava rytmittämään, korostamaan ja pyrkii pois kaikesta sellaisesta perinteisestä vakaasta, sliipatusta ja tasaisesta unilääke-diashowsta.

TViimeiseksi haluan rikkoa sitä kaavaa, että puhujan tulee olla vanha ja kokenut. Entäs nuori ja innostava? Ja samalla älykäs — Perttu Pölönen. Hänellä on harkittuja pointteja ja mielekäs ääni kuunnella. Sain kerran mahdollisuuden mennä kuuntelemaan häntä ja en pettynyt. Puhe oli alkusoittoa kirjalle Tulevaisuuden lukujärjestys, joka on nykyään saatavilla äänikirjana hänen lukemanaan. Suosittelen lämpimästi.

Viimeiseksi. Mikä on sinulle asia, joka tekee puhujasta täysin kuuntelukelvottoman? Suorastaan kävelevän idiootin. Monesti soraäänet saa esille uskon, toivon ja isänmaan vastaiset sanat tai teot. Perinteitä halventavat. Huomaan sen myös itsestäni. Pidin aikaisemmin kovasti Roman Schatzin tavasta puhua ja esiintyä. Sitten kerran, hän kirjoitti aika mauttoman kolumnin pesäpallon turhuudesta.

En pitänyt enää. Mistään häneen liittyvästä.

Pääsin kuitenkin asiasta yli. Viisi vuotta myöhemmin.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

Create your website with WordPress.com
Aloitus
%d bloggaajaa tykkää tästä: